Ympäristönsuojelumääräykset

1 § Tavoite

Ympäristönsuojelumääräysten tavoitteena on paikalliset olosuhteet huomioon ottaen ehkäistä ympäristön pilaantumista siten kuin ympäristönsuojelulaissa on säädetty.

2 § Ympäristönsuojelumääräysten antaminen ja valvonta

Valkeakosken kaupunginhallitus on antanut ympäristönsuojelumääräykset ympäristönsuojelulain 527/2014 202 § nojalla.

Ympäristönsuojelumääräysten noudattamista valvoo kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, jona Valkeakosken, Akaan kaupungissa ja Urjalan kunnassa toimii Valkeakosken kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta.

Ympäristönsuojeluviranomainen voi siirtää sille näissä määräyksissä kuuluvaa ratkaisuvaltaansa alaiselleen viranhaltijalle.

3 § Määräysten soveltaminen ja suhde muihin määräyksiin

Ympäristönsuojelulain (527/2014) täytäntöön panemiseksi on Valkeakosken kaupungissa noudatettava näitä ympäristönsuojelumääräyksiä. Määräykset ovat voimassa koko kaupungin alueella, jollei jäljempänä toisin määrätä.

Määräykset eivät koske ympäristönsuojelulain mukaan luvanvaraista tai rekisteröitävää toimintaa taikka lain:

• 31 §:ssä tarkoitettua koeluonteista toimintaa
• 120 §:ssä tarkoitettuja poikkeuksellisia tilanteita
• 136 §:n 1 momentissa tarkoitettua pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamista koskevaa ilmoitusmenettelyä.

Määräykset eivät myöskään koske puolustusvoimien eivätkä rajavaltiolaitoksen toimintaa.

Ympäristönsuojelumääräyksiä noudatetaan muiden kunnallisten määräysten rinnalla ja tarvittaessa niiden kanssa samanaikaisesti. Tällaisia määräyksiä ovat mm. jätehuoltomääräykset, rakennusjärjestys sekä kaavamääräykset.

Muiden viranomaisten tulee lupa-asiaa ratkaistaessa tai muuta viranomaispäätöstä tehtäessä ottaa huomioon mitä näissä määräyksissä säädetään.

4 § Erityiset paikalliset olosuhteet

Paikalliset olosuhteet ja alueet, joilla pilaantumisen ehkäiseminen, poistaminen ja vähentäminen edellyttävät tarkennettuja määräyksiä, ovat seuraavat:

Pohjavesialue, joka on luokiteltu yhdyskunnan vedenhankinnan kannalta tärkeäksi (I luokan), vedenhankintaan soveltuvaksi (II luokan) pohjavesialueeksi.

Rantavyöhyke, jolla tarkoitetaan vesilain (587/2011) mukaiseen vesistöön rajoittuvaa maa-aluetta, joka ulottuu 100 metrin etäisyydelle keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta.

5 § Talousjätevesien käsittely viemäriverkostojen ulkopuolella

Maaperäkäsittelyn ja puhdistettujen jätevesien purkupaikan sijoittamisessa kiinteistöllä tulee noudattaa seuraavia vähimmäissuojaetäisyyksiä:

• talousvesikaivo tai lähde: etäisyys 30 m
• lämpökaivo: etäisyys 20 m
• vesistö, kun kyseessä on pesuvedet: etäisyys 15 m
• vesistö, kun kyseessä on käymälä- ja pesuvedet: etäisyys 30 m
• rakennus: etäisyys 5 m
• suojakerros pohjavesitason yläpuolella, kun kyseessä on maasuodattamo: 0,5 m
• suojakerros pohjavesitason yläpuolella, kun kyseessä on maahanimeyttämö: 1 m.

Umpisäiliö tulee varustaa täyttymishälyttimellä.

Kiinteistön haltijan tulee huolehtia siitä, että jätevesien puhdistuslaitteistot ovat kaikissa olosuhteissa toimintakunnossa ja puhdistusteho vastaa niille asetettuja vaatimuksia. Kiinteistön haltijan tulee tarvittaessa varmistaa puhdistuslaitteistojen toiminnan teho näytteenotoin tai muulla hyväksyttävällä tavalla.

Kiinteistön haltijan on pidettävä kirjaa jätevesien puhdistuslaitteistojen huollosta, säiliöiden tyhjennyksistä sekä mahdollisista näytteenotoista. Kirjanpito tulee pyydettäessä antaa tiedoksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Vesikäymälän rakentaminen on kielletty, jos talousjätevesisäiliöiden tyhjentäminen ei ole mahdollista tieyhteyden puuttumisen tai jonkin vastaavan syyn vuoksi.

Jätevesienpuhdistamo yli 20 asukasvastineluvulla

Sellaiselle puhdistamolle, jonka asukasvastineluku on yli 20, tulee laatia puhdistamon käyttöä ja huoltoa koskeva tarkkailusuunnitelma, joka on hyväksytettävä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella. Puhdistamolle on myös nimettävä hoidosta vastaava henkilö.

Jätevesien käsittely ja johtaminen rantavyöhykkeellä

Rantavyöhykkeellä tulee noudattaa perustasoa ankarampaa puhdistustason vaatimusta, kuormitusta vähennettävä orgaanisen aineen osalta 90 %, kokonaisfosforin osalta 85 % ja kokonaistypen osalta 40 %.

Rantavyöhykkeellä jätevedet on käsiteltävä osastoidulla pienpuhdistamolla tai johdettava 3-osastoisen saostussäiliön kautta maapuhdistamoon tai puhdistusteholtaan vastaavaan järjestelmään. Erillisviemäröinnissä vaihtoehto käymäläjätevesien käsittelylle on niiden johtaminen umpisäiliöön tai kompostikäymälän rakentaminen ja siten pesuvesien käsittely osastoidulla pienpuhdistamolla tai harmaavesisuodattimella. Vaihtoehtoisesti pesuvedet voidaan johtaa 2-osastoisen saostussäiliön kautta maapuhdistamoon tai puhdistusteholtaan vastaavaan järjestelmään.

Jätevesien käsittely ja johtaminen pohjavesialueella

Puhdistettujen jätevesien imeyttäminen pohjavesialueelle on kielletty. Puhdistetut jätevedet on johdettava pohjavesialueen ulkopuolelle. Jätevesien käsittelyjärjestelmän on oltava tiivis.

Erillisviemäröinnissä syntyvät puhdistetut pesuvedet voidaan purkaa pohjavesialueella edellyttäen, ettei niistä aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Erillisviemäröinnissä kiinteistöllä voi olla käytössä kuivakäymälä tai umpisäiliö vesikäymälän jätevesille.

6 § Vähäisten jätevesien (ns. kantovedelliset) rakennukset

Rakennuksen muut kuin vesikäymälän jätevedet voidaan johtaa puhdistamatta maahan ja imeyttää hallitusti, jos niiden määrä on vähäinen (ns. kantovesi) eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Tällöinkin tulee noudattaa 5 §:ssä mainittuja vähimmäissuojaetäisyyksiä. Määräys koskee myös viemäriverkoston alueella olevia kantovedellisiä pihasaunoja.

Ranta-alueella olevasta erillisestä saunarakennuksesta tai vapaa-ajan asunnosta tulevat vähäiset jätevedet voidaan imeyttää 5 §:ssä mainittua etäisyyttä lähemmäksi rantaviivaa, ei kuitenkaan lähemmäksi kuin saunarakennus tai vapaa-ajan asunto.

Ns. kantoveden varassa olevaksi rakennukseksi voidaan katsoa rakennus, joka on veden käytön varustelultaan vaatimaton. Käytettävä talousvesi kannetaan tai johdetaan siihen verrattavalla tilapäisellä vesijohdolla. Rakennuksessa ei ole vesikäymälää tai suihkua ja vesi lämmitetään padassa (ei sähkötoimista lämminvesivaraajaa tai muuta vastaavaa paineellisen veden lämmitysjärjestelmää).

7 § Mattojen ja muiden tekstiilien pesu

Mattojen, tekstiilien ja muiden vastaavien pesu tulee ensisijaisesti tapahtua kunnan järjestämillä matonpesupaikoilla. Kiinteistöllä tapahtuva mattojen, tekstiilien ja muiden vastaavien pesu tulee ensisijaisesti järjestää niin, että pesuvedet imeytetään maaperään.

8 § Ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu ja huolto

Ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu ja huolto katu- ja tiealueilla sekä muilla yleisessä käytössä olevilla alueilla on kielletty. Kiinteistöllä tehtävät huollot on tehtävä tiiviillä alustalla tai muutoin varmistuttava siitä, ettei maaperään pääse aiheutumaan öljyisiä tai muita pilaantumisia aiheuttavia vuotoja.

Ajoneuvoja, veneitä, koneita ja vastaavia laitteita saa pestä muilla kuin liuotinta sisältävillä pesuaineilla kiinteistöllä satunnaisesti, kun pesuvedet voidaan imeyttää kiinteistön maaperään edellyttäen, ettei siitä aiheudu ympäristön pilaantumista. Pesujätevesiä ei saa johtaa sadevesiviemäriin, naapurikiinteistölle tai suoraan vesistöön. Em. määräykset koskevat myös veneiden pesua talvisäilytyspaikoilla.

Ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu liuotinpesuaineilla, ammattimainen tai muu vastaava usein toistuva pesu on sallittu vain tähän tarkoitukseen rakennetulla pesupaikalla. Pesupaikalta pesuvedet tulee johtaa hiekan- ja öljynerottimien kautta jätevesiviemäriverkostoon tai tähän tarkoitukseen hyväksyttyyn jätevesien käsittelyjärjestelmään.

Veneiden myrkkypitoinen pohjamaali on poistettava tiiviillä alustalla, joka estää ympäristölle haitallisten maalijätteiden pääsyn maaperään ja jolta maalijäte voidaan kerätä mahdollisimman tarkoin talteen.

9 § Lumen vastaanottopaikkojen sijoittaminen ja käyttö

Lumen vastaanottopaikkaa ei saa sijoittaa pohjavesialueelle, rantavyöhykkeelle eikä vesistöön. Lumen vastaanottopaikan haltijan on huolehdittava alueen siivoamisesta viipymättä lumen sulamisen jälkeen.

10 § Yleiset määräykset öljyjen, vaarallisten kemikaalien ja vaarallisten jätteiden varastoinnista

Kemikaalien ja vaarallisten jätteiden varastointi ja käsittely tulee järjestää kiinteistöllä siten, että niiden pääsy viemäriin, maaperään, pinta- ja pohjaveteen sekä muuhun ympäristöön estetään myös vahinkotilanteessa. Vaarallisia nestemäisiä kemikaaleja ovat mm. polttoaineet, öljyt, maalit, torjunta-aineet ja liuottimet sekä näiden nestemäiset jätteet.

Polttonesteiden ja muiden kemikaalien käsittely- ja varastointipaikoilla on oltava imeytysainetta ja välineitä mahdollisten vuotojen keräämistä ja säilyttämistä varten.

Polttoneste- ja öljysäiliöt on varustettava laponestolla ja ylitäytönestimellä. Säiliöiden on oltava työajan ulkopuolella lukittuja tai ulkopuolisten pääsy vaarallisiin kemikaaleihin on estettävä muilla tavoin.

Polttonesteiden ja muiden kemikaalien pysyväisluonteisella tankkaus- ja täyttöpaikalla on oltava tiivis, kemikaaleja läpäisemätön kestopäällyste. Määräys ei koske kiinteistöjen lämmitysöljysäiliöiden täyttöpaikkoja. Siirrettävien säiliöiden täyttö- ja kaluston tankkauspaikalla kemikaalien pääsy maahan tulee estää muulla tavoin, käyttämällä esim. imeytysmattoja.

Säiliön haltijan on tarkkailtava säännöllisesti säiliön, suojauksen ja täyttöyhteiden kuntoa mahdollisten vaurioiden ja vuotojen havaitsemiseksi. Havaitessa vaurioita tai vuotoja on ryhdyttävä välittömästi tarpeellisiin toimenpiteisiin. Onnettomuudesta on ilmoitettava välittömästi hätäkeskukseen (112).

Ulkona olevat säiliöt ja astiavarastot

Maanpäälliset öljy- ja polttonestesäiliöt sekä muut kemikaali- ja vaarallisten jätteiden säiliöt ja astiat on oltava kaksoisvaippasäiliöitä tai varastoitava katetussa suoja-altaassa tai muulla vastaavalla tavalla, jolla estetään kemikaalien pääsy ympäristöön. Suoja-altaan tilavuuden on oltava vähintään 110 % altaassa olevan suurimman palavaa nestettä sisältävän säiliön tai astian tilavuudesta ja 100 % terveydelle ja ympäristölle vaarallista kemikaalia sisältävän suurimman säiliön tai astian tilavuudesta.

Säiliöt on sijoitettava kantavalle alustalle, jossa on tiivis pinnoite. Päällyste voidaan korottaa reunoilta tai kallistaa kauttaaltaan kulmaan, jossa oleva hulevesien poistokohta on suljettava säiliön täytön ajaksi ja, jolta mahdolliset vuodot ovat kerättävissä talteen. Säiliön tulee olla alustastaan riittävästi irti.

Varastointi sisätiloissa

Sisätiloissa kemikaalisäiliöt sekä kemikaali- ja vaarallisten jätteiden astiat on säilytettävä siten, että kemikaalit ja vaaralliset jätteet eivät pääse viemäriin tai maaperään. Varastotilan on oltava allastettu ja lattian pinnoitteen kemikaalien vaikutusta kestävä. Suoja-altaan tai kynnyksen tilavuus on mitoitettava vastaamaan 110 % altaassa olevan suurimman palavaa nestettä sisältävän säiliön tilavuutta ja 100 % terveydelle ja ympäristölle vaarallista kemikaalia sisältävän suurimman säiliön tilavuutta.

11 § Lisämääräykset vaarallisten aineiden varastoinnista pohjavesialueella

Maanalaiset säiliöt

Pohjavesialueelle ei saa sijoittaa uusia maanalaisia vaarallisten nestemäisten kemikaalien säiliöitä.

Pohjavesialueella sijaitsevaa maanalaista öljy-, polttoneste- tai muuta kemikaalisäiliötä ei saa kunnostaa pinnoittamalla. Lämmitysöljysäiliöön liitettävä öljylämmityslaitteisto on varustettava yksiputkijärjestelmällä.

Säiliöiden tarkastaminen

Säiliön haltijan tai omistajan on tarkastutettava maanalainen öljysäiliö siten kuin kauppa- ja teollisuusministeriön maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksia koskevassa päätöksessä (KTMp 30.3.1983/344) edellytetään. Tarkastuksen saa suorittaa vain Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päteväksi arvioima tarkastaja.

Säiliön haltijan tai omistajan on tarkastutettava maanpäällinen sekä maanalainen muu kuin edellä mainitussa momentissa tarkoitettu öljysäiliö ja vaarallisten kemikaalien sekä vaarallisten jätteiden säiliö varusteineen ensimmäisen kerran 10 vuoden kuluessa säiliön käyttöönotosta ja siitä eteenpäin 5 vuoden kuluessa edellisestä tarkastuksesta, ellei säiliön kunnon vuoksi ole tarpeen tehdä tarkastusta useammin. Muilla kuin metallisäiliöillä tarkastusväli voi olla 10 vuotta, ellei säiliön kunto muuta edellytä. Tarkastuksesta on laadittava tarkastuspöytäkirja, joka on säilytettävä ja pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle. Tarkastuksen tekijällä on oltava tehtävän edellyttämä ammattitaito.

12 § Käytöstä poistetun säiliön käsittely

Säiliön omistajan tai haltijan on poistettava maaperästä käytöstä poistettu öljy-, polttoaine- tai muu kemikaalisäiliö putkistoineen. Säiliö on ennen poistamista puhdistettava. Todistus puhdistuksesta ja säiliön pois toimittamisesta on toimitettava Pirkanmaan pelastuslaitokselle.

Säiliötä ei tarvitse poistaa, mikäli se on ennen 1.4.2004 tyhjennetty, puhdistettu ja täytetty hiekalla tai muulla hyväksyttävällä aineella. Säiliön täyttöputki on kuitenkin katkaistava ja tulpattava luotettavalla tavalla.

Ympäristönsuojeluviranomainen voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeuksen velvollisuudesta poistaa käytöstä poistettu öljy-, polttoaine- tai muu kemikaalisäiliö maaperästä, mikäli poistaminen on teknisesti hyvin vaikea tai siitä voi aiheutua kohtuutonta vahinkoa muulle omaisuudelle. Tällöin säiliö on puhdistutettava ja tarkastutettava Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päteväksi arvioimalla tarkastajalla ja sen täyttöputki on katkaistava ja tulpattava luotettavalla tavalla.

Mikäli maaperään on päässyt öljyä tai muuta kemikaalia, on siitä ilmoitettava välittömästi Pirkanmaan ELY-keskukseen. Säiliön poistossa tulevasta öljyisestä tai kemikaalijätteestä on huolehdittava asianmukaisella tavalla.

Kiinteistön haltijan vaihtuessa haltijan on annettava tarkka tieto maaperään jätetystä säiliöstä uudelle haltijalle merkitsemällä säiliön sijainti tontin asemapiirrokseen tai muulla vastaavalla tavalla.

13 § Maalämmön hyödyntämisestä johtuvan ympäristön pilaantumisen estäminen

Maalämmön ja vesistöstä otettavan lämmön käyttöönotossa on varmistuttava siitä, ettei putkistoissa johdettava aine ole terveydelle tai ympäristölle vaarallista. Putkistot tulee merkitä asemapiirrokseen sekä mahdollisuuksien mukaan maastoon.

Pohjavesialueella maalämpökaivojen rakentaminen edellyttää vesilain mukaista lupaa.

Kallioporakaivon ja energiaporakaivon porauksessa syntyvä karkea kiviaines sekä veden ja kiintoaineen muodostama liete tulee käsitellä siten, ettei siitä aiheudu haittaa ympäristölle tai naapureille. Kiviainesta tai lietettä ei saa johtaa sellaisenaan suoraan vesistöön, ojiin tai yleisiin viemäreihin. Mikäli lietettä johdetaan porattavan tontin maaperään imeytettäväksi tai lähiojiin, tulee se tehdä niin, ettei siitä aiheudu naapuritontin vettymistä tai ojien tukkeutumista. Kiviaines tulee varastoida työn aikana siten, ettei se pölyä tuulen mukana tai leviä sateen mukana lietteenä hallitsemattomasti ympäristöön. Hankkeeseen ryhtyvän on puhdistettava mahdolliset päästöt ympäristöstä.

14 § Kuivakäymälä

Kuivakäymälä on rakennettava ja hoidettava siten, ettei sen käytöstä aiheudu haittoja. Kaikki kuivakäymälästä syntyvä kiinteä ja nestemäinen jäte on kerättävä tiiviiseen astiaan. Käymälän koko ja rakenteet on mitoitettava siten, etteivät jätteet valu maaperään tai muualle ympäristöön. Kuivakäymälässä on käytettävä riittävästi seosainetta hajuhaittojen estämiseksi.

15 § Kunnostus- ja puhtaanapitotyöt

Hiekoitushiekan poistamisen tai muun koneellisen kunnossapito- ja puhtaanapitotyön aiheuttama haitallinen pölyäminen on estettävä. Lehtipuhaltimien käyttö hiekoitushiekan poistamiseen on kielletty.

Suihkupuhalluksessa, kemiallisessa maalinpoistossa ja muissa kunnostustöissä on käytettävä tiivistä suojausta siten, että jätteiden pääsy ilmaan, maaperään, vesistöön ja viemäriin estetään. Työn jälkeen työkohteen ympäristö on siivottava ja syntyneet jätteet toimitettava jätteiden laadun edellyttämään käsittelyyn. Kiinteistön haltijan tai toimenpiteen suorittajan on ilmoitettava kunnostustöiden aloittamisesta kiinteistön asukkaille ja naapureille.

16 § Rakennus- ja purkutyöt

Rakennus- ja purkutyöt on tehtävä siten, että pölyhaitat ovat kaikissa olosuhteissa mahdollisimman vähäisiä. Rakentamisessa ja purkamisessa käytettävä kalusto on varustettava tarkoituksenmukaisella pölyntorjunnalla silloin, kun työtä tehdään herkkien kohteiden läheisyydessä.

Toiminnanharjoittajan on huolehdittava raskaan liikenteen ajoväylien ja kuormien riittävästä pölyntorjunnasta rakennustyömaalla sekä tiealueilla.

Rakennuksen hävittäminen polttamalla on kielletty. Ympäristönsuojeluviranomainen voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeuksen kohteissa, joissa rakennuksen poltto liittyy pelastuslaitoksen harjoitusohjelmaan ja siten palvelee kiinteästi pelastushenkilöstön koulutusta.

17 § Tilapäinen kiven poraus, louhinta ja murskaus sekä betonin pulverointi

Kiven porauksesta, louhinnasta ja murskauksesta tai betonin pulveroinnista ei saa aiheutua kohtuutonta pölyhaittaa ympäristöön.

Kiven porauksessa syntyvän pölyn leviäminen on estettävä sijoittamalla porausvaunuihin pölynkeräyslaitteet tai käyttämällä muuta pölyn leviämisen estämisen kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Pölynkeräyslaitteistoa ei saa tyhjentää räjäytyspaikalle eikä louheen sekaan.

Mikäli murskauslaitos sijaitsee alle 500 metrin päässä pölylle herkästä kohteesta, on pölyn joutumista ympäristöön estettävä kastelemalla tai koteloimalla päästölähteet kattavasti ja tiiviisti taikka käyttämällä muuta pölyn torjumisen kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

Varastokasat ja ajoneuvojen kuormat on tarvittaessa kasteltava ja pölyn leviäminen toiminta-alueen ulkopuolelle on estettävä.

18 § Tiedottaminen erityisen häiritsevää melua tai tärinää aiheuttavasta toiminnasta

Erityisen häiritsevää melua tai tärinää aiheuttavasta toiminnasta on aina etukäteen tiedotettava melun tai tärinän vaikutuspiirissä oleville asukkaille ja herkille kohteille. Toiminnanharjoittajan tulee neuvotella myös riittävästä melun- tai tärinäntorjunnasta sellaisten herkkien kohteiden kanssa, joille toiminnasta voi aiheutua kohtuutonta haittaa.

19 § Ilmoitusvelvollisuus erityisen häiritsevää melua tai tärinää aiheuttavasta toiminnasta

Toiminnanharjoittajan on tehtävä erityisen häiritsevää melua tai tärinää aiheuttavasta tilapäisestä toimenpiteestä tai tapahtumasta ympäristönsuojelulain 118 §:n mukainen kirjallinen ilmoitus ympäristönsuojeluviranomaiselle. Mikäli työn toteutus poikkeaa ilmoitetusta, on toiminnanharjoittajan viipymättä ilmoitettava muutoksesta ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Ilmoitus on tehtävä ainakin seuraavista toiminnoista:

• tilapäinen kivenmurskaamo,
• louhinta (poraus, räjäytys, louheen lastaus ja kuljetus), paalutus ja hydraulisen iskuvasaran käyttö, kun:
  • työtä tehdään muuna aikana kuin arkisin maanantaista perjantaihin kello 7 – 18, tai
  • työpäiviä on yli 25
• muu työ (esim. purkutyö, haketus), joka aiheuttaa yli 85 dB:n (LAeq) melutason 10 metrin etäisyydellä melulähteestä, kun
  • työtä tehdään muuna aikana kuin arkisin maanantaista perjantaihin kello 7 – 18, tai
  • työpäiviä on yli 25.
• Erityisen häiritsevää tilapäistä melua aiheuttava tapahtuma, joka järjestetään muualla kuin asemakaavassa siihen varatulla alueella, esimerkiksi:
• • • ulkoilmakonsertti tai yleisötapahtuma, jossa käytetään äänenvahvistimia ja joka järjestetään klo 22 – 07
    • moottoriurheilukilpailu
    • lentonäytös tai tilapäinen yleisölennätys, johon kuuluu yli kymmenen laskua tai nousua.

Ympäristönsuojeluviranomainen voi velvoittaa toiminnanharjoittajaa tekemään ilmoituksen muistakin tilapäisistä tapahtumista tai töistä, jos niiden arvioidaan aiheuttavan erityisen häiritsevää melua.

20 § Poikkeukset ilmoitusvelvollisuudesta

Ympäristönsuojelulain 118 §:n mukaista ilmoitusta ei tarvitse tehdä:

• maa- ja metsätaloudelle välttämättömästä tilapäisestä ja lyhytaikaisesta häiritsevää melua aiheuttavasta toiminnasta kuten esim. leikkuupuimurin, heinän/viljankuivurin tai sadetuslaitteen käytöstä.
• liikenneväylien ja yhdyskuntateknisten laitteiden kunnossapitotyöhön liittyvästä työstä, kun työpäiviä on enintään 25, jos työn suorittamista on liikenneturvallisuuden, liikenteen sujuvuuden tai muun perustellun syyn vuoksi pidettävä välttämättömänä.

21 § Erityisen häiritsevä melu tai tärinä yöaikaan

Erityisen häiritsevää melua tai tärinää aiheuttavien koneiden ja laitteiden käyttö on kielletty yöaikaan klo 22 – 07 asuntojen ja herkkien kohteiden läheisyydessä. Jätekuormaus on kielletty klo 22 – 06. Rajoitus ei koske 20§:n mukaisia toimintoja.

22 § Äänentoistolaitteiden käyttö

Äänentoistolaitteiden käyttö ulkotiloissa yöaikaan klo 22 – 07 on kielletty.

Äänentoistolaitteiden jatkuva käyttö herkkien kohteiden läheisyydessä on kielletty.

Häiritsevää melua aiheuttavasta yleisötapahtumasta on etukäteen tiedotettava ympäristön asukkaille ja muille herkille kohteille. Yleisötilaisuuksien ja muiden tilapäisten tapahtumien järjestäjien on huolehdittava siitä, että tapahtuma tai musiikin esittäminen ei kohtuuttomasti häiritse naapurustoa.

23 § Jätteen hyödyntäminen maanrakentamisessa

Maarakentamisessa voidaan käyttää kertaluontoisesti ja pienimuotoisesti puhtaita betoni- ja tiilimurskeita, rengasrouhetta (alle 500 t), asfalttimursketta tai -rouhetta (alle 300 t) tai hyödyntää uudelleen rakenteesta poistettua edellä mainittua jätettä vähäisessä määrin korvaamaan neitseellisiä luonnonaineksia. Betoni- ja tiilimurskeen sekä rengasrouheen käyttö on sallittua valleissa, väylissä, kentissä ja näiden rakennekerroksissa. Asfalttimurskeen käyttö on sallittua väylissä, kentissä ja näiden rakennekerroksissa. Valkeakosken kaupungin ympäristönsuojelulle on tehtävä valvontailmoitus jätteiden sijoittamisesta maaperään vähintään 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista.

Jätteiden hyödyntäminen maarakentamisessa on mahdollista seuraavin edellytyksin:

• materiaali ei sisällä ympäristölle tai terveydelle haitallisia aineita;
• materiaali ei sisällä betoniterästä;
• materiaali on murskattu tai pulveroitu käyttötarkoitukseen sopivaksi (betoni enintään 90 mm palakoko, tiili enintään 150 mm);
• jätettä käytetään vain tasauksen, kantavuuden ja kestävyyden kannalta tarpeellinen määrä (maks. 150 cm kerros);
• sijoituspaikka ei ole rakennuksen alla tai putkikaivannossa;
• sijoituspaikka ei ole pohjavesialueella ja etäisyys talousvesikaivoon ja vesistöön sekä lähteeseen on vähintään 30 metriä;
• jätettä sisältävä rakenne peitetään tai päällystetään lukuun ottamatta pintakerroksessa käytettävää asfalttimursketta tai -rouhetta;
• jätteen sijoittamiselle on kiinteistön omistajan ja mahdolliselle kiinteistön haltijan kirjallinen hyväksyntä.

Maarakentamisen päätyttyä annettava kirjallinen selvitys siitä, miten valvontailmoituksen mukainen jätteiden hyödyntäminen on toteutunut.

Kiinteistön omistajan vaihtuessa on kiinteistön uudelle omistajalle annettava tiedot maaperään sijoitetuista jätteistä.

24 § Poikkeaminen ympäristönsuojelumääräyksistä

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi erityisestä syystä myöntää hakemuksesta yksittäistapauksessa luvan poiketa näistä määräyksistä.

25 § Seuraamukset ympäristönsuojelumääräysten rikkomisesta tai laiminlyönnistä

Ympäristönsuojelumääräysten rikkomisen tai laiminlyönnin seuraamuksista ja pakkokeinoista säädetään ympäristönsuojelulain 18 luvussa.

26 § Määräysten voimaantulo

Nämä määräykset tulevat voimaan 1.12.2021 ja niillä kumotaan aiemmat, 15.11.2010 Valkeakoskella voimaantulleet ympäristönsuojelumääräykset.

27 § Siirtymäsäännös

Jätevesien käsittelyjärjestelmää koskevia 5 ja 6 §:n määräyksiä sovelletaan näiden ympäristönsuojelumääräysten voimaantulon jälkeen rakennettaviin tai peruskorjattaviin järjestelmiin.

Yleiset määräykset

1 § Tavoite

Ympäristönsuojelumääräysten tavoitteena on paikalliset olosuhteet huomioon ottaen ehkäistä ympäristön pilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset perustuvat ympäristönsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännöksien konkretisointiin ympäristön suojelemiseksi paikallisesti. Määräykset täydentävät osaltaan lakia ja sen nojalla annettuja asetuksia.

2 § Ympäristönsuojelumääräysten antaminen ja valvonta

Ympäristönsuojelulain (527/2014) 202 §:n mukaan kunnanvaltuusto voi antaa ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia ja paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Määräykset eivät voi koskea ympäristönsuojelulain mukaan luvanvaraista tai rekisteröitävää toimintaa eivätkä 31 §:ssä, 120 §:ssä, tai 136 § 1 momentissa tarkoitettua toimintaa tai puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen toimintaa. Ympäristönsuojelulain 22 §:n mukaan kunnalle kuuluvista ympäristönsuojelulain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) mukainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Viimeksi mainitun lain 5 §:n 1 momentin mukaan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät hoitaa kunnan määräämä toimielin. Valkeakosken kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisena toimii Valkeakosken kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta. Ympäristönsuojelulain 22 §:n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi siirtää toimivaltaansa edelleen viranhaltijalle. Joustavan ja sujuvan toiminnan varmistamiseksi on perusteltua, että merkitykseltään vähäisiä asioita ei tarvitse viedä lautakunnan käsittelyyn.

3 § Määräysten soveltaminen ja suhde muihin määräyksiin

Ympäristönsuojelumääräykset ovat voimassa pääosin koko kunnan alueella. Lisäksi on annettu joitakin vain 4 §:ssä mainittua rantavyöhykettä koskevia määräyksiä. Ympäristönsuojelumääräykset ovat ympäristönsuojelulain mukainen ohjauskeino. Laissa on lueteltu ne asiat, joista kunnallisia ympäristönsuojelumääräyksiä voidaan antaa. Ympäristönsuojelumääräyksiä vastaavia kunnallisia säädöksiä ovat jätehuoltomääräykset, terveydensuojelujärjestys ja rakennusjärjestys. Lisäksi järjestyslaissa on joitakin ympäristönsuojelua sivuavia määräyksiä ja myös kaavamääräykset voivat koskea ympäristönsuojelua. Ympäristönsuojelumääräysten valmistelussa on huolehdittu siitä, ettei ristiriitaisuuksia eri kunnallisten määräysten suhteen tule.

4 § Erityiset paikalliset olosuhteet

Rantavyöhykkeille on annettu erityismääräyksiä jätevesien käsittelystä vesistöjen pilaantumisen ehkäisemiseksi.

Jätevedet

Ympäristönsuojelulain 16 luvussa säädetään muun muassa talousjätevesien puhdistuslaitteista ja riittävästä puhdistustasosta. Valtioneuvosto on antanut asetuksen, VNa 157/2017 (hajajätevesiasetus), jolla säädellään kiinteistöjen talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitoksen viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Asetus tuli voimaan 3.4.2017 korvaten aiemman hajajätevesiasetuksen (209/2011). Asetuksen tarkoitus on asettaa yhtenäinen vähimmäistaso jätevesien käsittelylle kaikilla alueilla, jotka eivät kuulu viemäriverkon piiriin. Jätevesiin liittyvät ympäristönsuojelumääräykset koskevat vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen ulkopuolella olevia viemäriverkostoon liittymättömiä kiinteistöjä.

5 § Talousjätevesien käsittely viemäriverkostojen ulkopuolella

Pykälän käsitteellä talousjätevesi tarkoitetaan ympäristönsuojelulain (527/2014) 154 §:n määritelmää vastaavasti asuntojen, toimistojen, liikerakennusten ja laitosten vesikäymälöistä, keittiöistä, pesutiloista ja niitä vastaavista tiloista ja laitteista peräisin olevaa jätevettä sekä ominaisuuksiltaan ja koostumukseltaan vastaavaa karjatilojen maitohuoneista tai muusta elinkeinotoiminnasta peräisin olevaa jätevettä.

Jätevesien purkupaikan sijoittamisen etäisyysvaatimukset pykälässä perustuvat yleisesti käytössä oleviin suojaetäisyyksiin. Etäisyysvaatimusten perusteet ovat ensisijaisesti vesiensuojelullisia sekä terveydensuojelullisia ja toisaalta niillä voidaan ehkäistä muuta ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentissa määriteltyä pilaantumista, esimerkiksi mahdollisia hajuhaittoja. Ympäristönsuojeluviranomainen voi edellyttää suurempiakin suojaetäisyyksiä silloin, kun olosuhteet sitä vaativat.

Pykälän 2 momentin mukainen umpisäiliön täyttymishälyttimen on katsottu olevan aina tarpeellinen lisävaruste. Täyttymishälytin on mahdollista säätää siten, että umpisäiliössä on vielä riittävästi täyttymisvaraa siihen asti, että umpisäiliö pystytään tyhjentämään.

Pykälän 3 ja 4 momentit täsmentävät hajajätevesiasetuksen kiinteistölle antamia huolto- ja kirjanpitovaatimuksia. Käyttöpäiväkirjaan tulee merkitä kemikaalin lisäykset, ylijäämälietteen tyhjennykset, laskeutuvuuskokeen tulokset, maaperäkenttien huuhtelut, saostussäiliöiden tyhjennykset, puhdistetun jäteveden silmämääräiset tarkkailut jne. sekä niiden ajankohdat ja suorittajat, jotta voidaan seurata jätevesijärjestelmän toimivuutta luotettavasti. Säiliöiden tyhjennyksestä ja jätevesilietteen toimittamisesta määrätään paikallisissa jätehuoltomääräyksissä, joita tulee noudattaa yhdessä ympäristönsuojelumääräysten kanssa.

Pykälän 5 momentin mukainen kielto on annettu tyhjennyskelvottomista laitteistoista ympäristölle aiheutuvan ympäristön pilaantumisen estämiseksi.

Pykälässä 6 momentissa on annettu erityismääräys puhdistamoille, joiden asukasvastineluku on suurempi kuin 20, koska niiden jätevesien määrä ja lika-ainepitoisuus on tyypillisesti selvästi suurempi kuin tavallisella asuinkiinteistöllä. Tällaiset puhdistamot ovat useimmin leirikeskusten, oppilaitosten tai matkailualan taikka muun sellaisen elinkeinotoiminnan jäteveden käsittelyjärjestelmiä.

Rantavyöhykkeelle on annettu erityismääräys jätevesien käsittelystä vesistöjen pilaantumisen ehkäisemiseksi ja vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Rannoilla on pääosin vapaa-ajan asuntoja, joilla jätevesien syntyminen on epäsäännöllistä. Jätevesien epäsäännöllinen määrä ja laatu vaikeuttavat yleensä pienpuhdistamoiden toimintaa. Lisäksi mahdolliset puutteet ylläpidossa ja huollossa tekevät pienpuhdistamot riskialttiiksi. Toimintahäiriöiden ollessa merkittävä riski on perusteltua varustaa pienpuhdistamot häiriötilanteesta ilmoittavalla hälytysjärjestelmällä.

Ympäristönsuojelulain 17 §:n mukaisen pohjaveden pilaamiskiellon vuoksi talousjätevesien käsittelylle pohjavesialueella on annettu tiukemmat määräykset. Pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi tärkeillä pohjavesialueilla edellytetään, että talousjätevesiä ei saa imeyttää maaperään, vaan ne on joko johdettava alueen ulkopuolelle tai kerättävä umpisäiliöön. Puhdistettujen pesuvesien osalta voidaan käyttää tapauskohtaista harkintaa, jos voidaan osoittaa, ettei pohjaveden pilaantumisen vaaraa synny.

6 § Vähäisten jätevesien (ns. kantovedelliset) rakennukset

Pykälässä todetaan ympäristönsuojelulain 155 §:n 2 momentin mukaisesti, ettei ns. kantoveden osalta ole erillistä puhdistamisvelvoitetta. Tämän voidaan katsoa koskevan myös viemäriverkostojen alueilla sijaitsevia kantovedellisiä pihasaunoja.

Kantovedellisten rantasaunojen osalta voidaan poiketa pykälässä 5 määrätyistä jätevesien purkupaikkaa koskevista vähimmäissuojaetäisyyksistä, mikäli siitä ei aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa.

7 § Mattojen ja muiden tekstiilien pesu

Mattojen, tekstiilien ja muiden vastaavien tavaroiden pesu vesistössä tai siten, että pesuvedet pääsevät suoraan vesistöön tai ojaan, aiheuttaa ylimääräistä vesistön kuormitusta ja siten myös ympäristön pilaantumisen vaaraa. Pesu- ja lika-aineita sisältävien jätevesien pääseminen puhdistamatta vesistöön aiheuttaa mm. vesistön virkistyskäyttöarvon alenemista loma-asutusalueilla ja vesistöjen rehevöitymistä. Mattojen pesu järvessä tai joessa likaa vesistöjä myös silloin, kun pesuaineena käytetään vähäfosfaattista saippuaa. Paikallisia mattopyykin aiheuttamia haittoja ovat veden sameneminen ja likaantuminen, rannan roskaantuminen ja levien kasvun voimistuminen. Tämän vuoksi matot, tekstiilit ja muut vastaavat tavarat tulee pestä ensisijaisesti kunnan järjestämillä matonpesupaikoilla, joissa jätevesien johtaminen on järjestetty hallitusti.

8 § Ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu ja huolto

Ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesusta ja huollosta voi aiheutua ympäristön pilaantumista, kuten esimerkiksi yleisen viihtyvyyden ja alueen virkistyskäyttöön soveltumisen vähentymistä. Tämän vuoksi ajoneuvojen ym. pesu ja huolto kielletään pykälän 1 momentissa yleisillä, muilla kuin tähän tarkoitukseen varatuilla alueilla. Lisäksi tehtäessä huollot tiiviillä alustalla tai esimerkiksi imeytysmaton päällä voidaan ehkäistä maaperän nuhraantumista.

Autojen ym. pesuvedet ovat jätevesiä, jotka on käsiteltävä kuten muutkin jätevedet. Kun autoja ym. pestään satunnaisesti vedellä ja miedoilla pesuaineilla 2 momentin mukaisesti, voidaan muodostuvat jätevedet imeyttää maaperään, sillä ne sisältävät vähän epäpuhtauksia. Tällöin on kuitenkin varmistuttava, ettei ympäristön pilaantumista aiheudu. Jätevesiä ei myöskään tule johtaa sadevesiviemäriin tai vesistöön vesistöhaittojen välttämiseksi eikä naapurikiinteistölle. Veneiden talvisäilytyspaikkoja koskeva tarkennus on tarpeen epäselvyyksien välttämiseksi. Satunnaisella pesulla tarkoitetaan kiinteistöllä esimerkiksi kerran viikossa tapahtuvaa yhden ajoneuvon, veneen, koneen tai vastaavan laitteen pesua.

Jos autoja ym. pestään liuottimia sisältävillä tai muilla pesuaineilla, voi etenkin suurien jätevesimäärien johtamisesta maastoon tai sadevesiverkostoon aiheutua ympäristön pilaantumista. Vaikkei liuottimia tai muita pesuaineita käytettäisikään, ovat ammattimaisessa tai muussa usein toistuvassa pesussa jätevesimäärät suuria. Muu jätevesien johtamistapa kuin pykälän 3 momentissa määrätty johtaminen jätevesiviemäriin tai tarkoitukseen hyväksyttyyn jätevesien käsittelyjärjestelmään riittävästi esikäsiteltynä ei voi tulla kysymykseen. Viemäriverkoston ja kiinteistökohtaisten puhdistuslaitteistojen toiminnan kannalta on tarpeen, että jätevedet esikäsitellään ennen viemäriin johtamista öljyn- ja hiekanerotuskaivoissa. Useat kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät eivät toimintaperiaatteensa tai mitoituksensa takia sovellu liuotinpitoisten jätevesien tai ammattimaisessa pesussa syntyvien jätevesimäärien käsittelyyn. Tarkoitukseen hyväksytyllä jätevesien käsittelyjärjestelmällä tarkoitetaankin järjestelmää, joka on sitä koskevassa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa (132/1999) luvassa hyväksytty myös liuotinpitoisten pesujätevesien tai ammattimaisesta pesusta syntyvien jätevesimäärien käsittelyyn. Mikäli tällaista hyväksyntää ei ole, voidaan järjestelmä katsoa tarkoitukseen hyväksytyksi myös silloin, mikäli laitteiston valmistajalta tai suunnittelijalta saadaan kirjallinen lausunto siitä, että laitteisto sopii siihen johdettavaksi esitettyjen jätevesien käsittelyyn.

Veneiden talvisäilytyspaikoilla hiotaan veneitä, joiden pohjissa käytetään ainakin toistaiseksi yleisesti myrkyllisiä maaleja. Hiontajätteet jäävät maaperään ja aiheuttavat maaperän pilaantumista. Maaperän pilaantumisen estämiseksi maalijätteet tulisi saada ainakin pääosin talteen. Ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaan maaperään ei saa päästää mitään ainetta siten, että seurauksena on maaperän pilaantumista. Vaikka haitallisten aineiden käyttöä veneiden niin sanotuissa antifouling -maaleissa on rajoitettu, ne sisältävät edelleen muun muassa kupariyhdisteitä. Veneitä kunnostettaessa haitta-aineet joutuvat kunnostuspaikan maaperään, ellei sitä estetä tiiviillä alustalla.

9 § Lumen vastaanottopaikkojen sijoittaminen ja käyttö

Lumen vastaanottopaikalla tarkoitetaan aluetta, joka on tähän tarkoitukseen erikseen varattu ja johon lunta tuodaan loppusijoitusta varten. Esimerkiksi kiinteistön parkkipaikan laidalle kasattavaan lumipenkkaan ei siten sovellettaisi tätä määräystä. Lumen vastaanottopaikan sijoittaminen voi edellyttää maa- ja rakennuslain nojalla annettavaa lupaa.

Lunta ei luokitella jätteeksi, mutta lumen varastoinnilla ja sulamisvesillä saattaa kuitenkin olla ympäristön kannalta haitallisia vaikutuksia, joita pyritään näillä määräyksillä ennalta ehkäisemään. Pysäköintialueilta, liikennealueilta ja muilta vastaavilta alueilta poistettu lumi sisältää roskia ja muita lika-aineita, kuten ajoneuvoista valunutta öljyä, joista saattaa aiheutua roskaantumista ja muuta ympäristön pilaantumisen vaaraa. Lumenkaatoalueen sijoittamisessa ja käytössä on tämän vuoksi varmistettava, että haitalliset vaikutukset voidaan ehkäistä.

Ympäristönsuojelulain 14 §:n mukaisesti pilaantumisen aiheuttaja tai toiminnan harjoittaja vastaa toiminnasta syntyvien haittojen ennaltaehkäisemisestä ja ympäristöhaittojen poistamisesta.

Kemikaalit ja jätteet

10 § Yleiset määräykset öljyjen, vaarallisten kemikaalien ja vaarallisten jätteiden varastoinnista

Säännöksen määräyksillä pyritään ehkäisemään öljyjen, vaarallisten kemikaalien ja vaarallisten jätteiden varastoinnista aiheutuvia päästöjä ja niiden haitallisia vaikutuksia, jotka ilmenevät ympäristön, kuten maaperän ja pohjaveden pilaantumisena sekä haitallisten aineiden kulkeutumisena viemäriin.

Momentin 2 vaatimus on tarpeen, koska asianmukainen varautuminen vahingon torjuntaan vähentää ympäristön pilaantumisen riskiä ja vahingon laajuutta, mikäli saatavilla on nopeasti riittävä määrä vahingon torjuntaan soveltuvaa imeytysainetta ja kalustoa.

Momentissa 3 vaadittavilla varolaitteilla ja lukituksella voidaan ennakolta riittävällä varmuudella estää huolimattomuudesta ja ulkopuolisista toimijoista johtuvat öljyvahingot ja niistä aiheutuva ympäristön pilaantuminen.

Momentin 4 pysyväisluonteisella tankkaus- ja täyttöpaikalla tarkoitetaan tankkauspaikkaa, jossa ajoneuvojen ja koneiden tankkausta suoritetaan säiliöstä enemmän kuin 6 kuukautta yhtäjaksoisesti. Esimerkiksi tällainen on maatilalla tai koneurakoitsijan kiinteistöllä oleva tankkauspiste. Poikkeuksena ovat kuitenkin kiinteistöjen lämmitysöljysäiliöiden täyttöpaikat, joille asetettava tiiveysvaatimus voidaan katsoa täyttötapahtumien vähäisestä määrästä johtuen kohtuuttomaksi.

Säiliön täyttö- ja kaluston tankkauspaikoilla riskinä ovat täytön ja tankkauksen yhteydessä tapahtuvat kemikaalien ylivuodot. Siksi on tärkeää, että täyttö- ja tankkauspaikat sijoitetaan ja rakennetaan niin, että ympäristön pilaantumista voidaan ehkäistä mahdollisimman hyvin ja mahdollisten vuotojen pääsy viemäriin estää. Täyttö- ja tankkauspaikan pinnoittamisella tai muulla suojaamisella parannetaan ylivuodon talteenottoa ja ehkäistään kemikaalin pääsyä ympäristöön.

Momentin 5 mukaisesti toimien voidaan säiliön silmämääräisellä tarkastuksella todeta riittävällä tarkkuudella, ettei säiliössä varastoitu kemikaali ole aiheuttanut ympäristön pilaantumista. Samalla voidaan havainnoida säiliön ulkopuolista kuntoa.

Ympäristövahingoissa ja -onnettomuuksissa ensisijainen vastuu pelastustoimissa on Pirkanmaan pelastuslaitoksella. Ilmoituksen onnettomuudesta voi tehdä esimerkiksi toiminnanharjoittaja, kiinteistön haltija tai havainnon tekijä.

Momentissa 6 kemikaalien ja vaarallisten jätteiden varastoinnille asetettavat yleiset vaatimukset ovat tarpeellisia, koska tällaisesta varastoinnista aiheutuu merkittävä maaperän ja pohjaveden pilaantumisriski. Yksivaippaiset säiliöt ovat riski maaperälle ja pohjavedelle. Niiden sijoittamisella suoja-altaaseen ja suoja-altaan riittävällä tilavuudella voidaan estää vaarallisen kemikaalin tai vaarallisen jätteen pääsy maaperään tai viemäriin onnettomuustilanteissa. Yksivaippaisen säiliön kattamisella estetään sadevesien pääsy suoja-altaaseen. Kaksivaippaista tai kiinteästi valuma-altaallista säiliötä voidaan pitää yksivaippaisena, ellei säiliötä ole varustettu esim. ns. kurkistusluukulla, josta voidaan todeta sisäsäiliön eheys.

Suoja-altaan tilavuusvaatimukset perustuvat Turvallisuus- ja kemikaaliviraston antamiin ohjeisiin. Astiavaraston allastusvaatimus suurimman astian tilavuuden mukaan on riittävä, koska todennäköisesti ainoastaan yksi astia rikkoutuu kerrallaan, jolloin sen sisältämä kemikaalimäärä mahtuu suoja-altaaseen. Varastoitavaa kemikaalia saattaa joutua pieniä määriä suoja-altaaseen ja nämä kemikaalijäämät sekoittuvat suoja-altaan sadeveteen, mikäli varasto suoja-altaineen ei ole katettu. Hallitsematon suoja-altaan tyhjennys saattaa aiheuttaa ympäristön pilaantumista.

Tiiviiksi alustaksi voidaan katsoa esim. asfaltti- tai betonipinnoite, jolla vuodot ovat helposti havaittavissa ja kerättävissä talteen, ja siten voidaan ehkäistä polttoaineen pääsy maaperään, vesistöön tai viemäriin. Säiliön suositellaan olevan irti alustastaan vähintään 100 mm havainnoinnin mahdollistamiseksi.

Sisätiloissa varastoitavat kemikaalit eivät saa päästä varastotilan ulkopuolelle ympäristön pilaantumisen estämiseksi. Varastotilan tulee olla allastettu säiliöiden ja astioiden rikkoutumisen ja vuotojen varalta. Suoja-altaan tilavuusvaatimukset perustuvat Turvallisuus- ja kemikaaliviraston antamiin ohjeisiin. Astiavaraston allastusvaatimus suurimman astian tilavuuden mukaan on riittävä, koska todennäköisesti ainoastaan yksi astia rikkoutuu kerrallaan, jolloin sen sisältämä kemikaalimäärä mahtuu suoja-altaaseen.

11 § Lisämääräykset vaarallisten aineiden varastoinnista tärkeällä pohjavesialueella

Pohjavesialueella on maaperän ja pohjaveden pilaantumisen estämiseksi noudatettava erityistä varovaisuutta. Säiliöiden sijoittamiseen, huoltoon ja kunnossapitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota, joten niille on pohjavesialueella asetettu tiukempia teknisiä vaatimuksia. Maaperän ja pohjaveden pilaantumisvaaran vähentämiseksi uusia säiliöitä ei saa sijoittaa maan alle.

Näissä määräyksissä maanalaisella säiliöllä tarkoitetaan säiliötä, joka on maan alla suorassa kosketuksessa maahan tai se sijaitsee bunkkerissa maanpinnan alapuolella, ei kuitenkaan rakennuksen sisällä sijaitseva säiliö.

Pinnoituksen jälkeen säiliön vaipan kuntoa ei voi enää luotettavasti tarkastaa, eikä siten säiliön luokitusta ja luokitukseen perustuvaa tarkastusväliä määrittää. Pinnoitettu säiliö muodostaa pohjaveden pilaantumisriskin, koska sen kuntoa ei voi luotettavasti valvoa. Yksiputkijärjestelmässä käyttämätön öljy palautuu kiertolaitteeseen ja edelleen polttimeen ennen kuin polttimeen imetään lisää öljyä öljysäiliöstä. Vanhat kaksiputkijärjestelmät, joissa käyttämätön öljy palautuun öljysäiliöön, voi huollon yhteydessä muuttaa yksiputkijärjestelmiksi.

Momentissa 3 viitataan kauppa- ja teollisuusministeriön päätökseen (344/1983), jonka mukaan tärkeillä pohjavesialueilla maanalaiset poltto- ja dieselöljysäiliöt tulee tarkastaa 10 vuoden kuluessa asennuksesta ja tämän jälkeen säiliön kuntoluokan mukaan 2–10 vuoden välein.

Momentissa 4 laajennetaan säiliöiden tarkastusvelvollisuutta edellä kuvatusta. Huonokuntoiset maanpäälliset öljy-, vaarallisten kemikaalien ja vaarallisten jätteiden säiliöt tai muut kuin edellä esitetyn KTM:n päätöksen tarkoittamat maanalaiset kemikaalisäiliöt voivat rikkoutuessaan ja vuotaessaan aiheuttaa maaperän ja pohjaveden pilaantumista. Säännöllisellä säiliöiden ja niihin liittyvien varusteiden tarkastamisella voidaan ennalta ehkäistä mahdollinen ympäristön pilaantuminen. Vuotavan säiliön aiheuttama ympäristön pilaantumisriski on merkittävä, joten tarkastuksen on oltava luotettava.

12 § Käytöstä poistetun säiliön käsittely

Käytöstä poistetut ja vanhat vielä käytössä olevat polttoöljysäiliöt ovat riski maaperälle ja pohjavesille. Käytöstä poistettujen säiliöiden määrää ei tiedetä. Viranomaisilla ei ole myöskään tietoja siitä, miten poistaminen on aikanaan tapahtunut. Säiliötä ei ole aina välttämättä puhdistettu, joten on olemassa vaara, että maaperä pilaantuu säiliöiden aikaa myöten rikkoutuessa.

Öljysäiliöihin jää yleensä käytön jälkeen joitakin kymmeniä litroja öljyä ja öljyistä sakkaa, koska imuputkien alapää sijaitsee hieman säiliön pohjan yläpuolella. Öljy ja öljyinen jäte tulee poistaa käytöstä poiston yhteydessä. Käytöstä poistamisen yhteydessä säiliö puhdistetaan ja samalla tarkistetaan, ettei säiliö ole vuotanut.

Poistamalla säiliöt maaperästä 1 momentin mukaisesti estetään huonokuntoisista vanhoista säiliöistä aiheutuva maaperän pilaantuminen. Lisäksi maaperä vanhojen säiliöiden ympärillä voi olla pilaantunut vuotojen seurauksena ja edellyttää puhdistamista. Ennen 1.4.2004 hiekalla tai muulla hyväksyttävällä materiaalilla täytettyjä säiliöitä ei 2 momentin mukaan kuitenkaan edellytetä nostettavaksi. Täyttöputki on katkaistava ja tulpattava niistä säiliöistä, joita ei edellytetä nostettavaksi, jotta niihin ei vahingossa johdettaisi polttoaineita tai muita kemikaaleja.

Vanhat öljysäiliöt voivat sijaita maaperässä sellaisessa paikassa, että niitä on teknisesti hyvin vaikea poistaa. Poistamisesta voi tällöin aiheutua esimerkiksi kohtuutonta vahinkoa muulle omaisuudelle, jolloin poistamisvelvollisuus saattaa muodostua kohtuuttomaksi. Poikkeusta säiliön poistamisvelvollisuudesta voi momentin 3 mukaan hakea ympäristönsuojeluviranomaiselta määräyksessä mainitulla perusteella. Hakemus tulee perustella huolellisesti. Ympäristönsuojeluviranomainen harkitsee poikkeuksen myöntämistä tapauskohtaisesti. Poikkeamisesta tehtävässä päätöksessä annetaan yksityiskohtaiset määräykset siitä, mitä toimenpiteitä maahan jätettävään säiliöön liittyen on tehtävä.

Ympäristövahingoissa ja -onnettomuuksissa ensisijainen vastuu pelastustoimissa on pelastuslaitoksella. Pilaantuneeseen maaperään ja sen puhdistamiseen liittyvissä asioissa toimivaltainen valvontaviranomainen on Pirkanmaan ELY-keskus. Tästä johtuen pykälän 4. momentissa edellytetään ilmoitusta ELY-keskukseen, mikäli maaperässä todetaan öljyä tai muuta kemikaalia. Hätäkeskus ja ELY-keskus antavat tällaisessa tapauksessa ohjeet siitä, miten tapauksessa on meneteltävä.

Vastuu säiliöstä siirtyy kiinteistön uudelle omistajalle, joten tieto siitä on annettava momentin 5 mukaisesti.

13 § Maalämmön hyödyntämisestä johtuvan ympäristön pilaantumisen estäminen

Maalämpöpumpuissa voidaan käyttää nesteitä, joiden ominaisuuksia tai riskejä pohjavedelle ei riittävästi tunneta. Suunniteltaessa maalämmön käyttöä kiinteistön lämmitysmuotona on etukäteen varmistuttava käytettävän nesteen haitattomuudesta. YSL 17 §:n mukaan pohjaveden pilaaminen sekä pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on kielletty. Maalämmön keräysjärjestelmän merkitseminen maastoon estää järjestelmän vahingoittumista, mutta vaakatasoon asennetun järjestelmän ollessa kyseessä on keräysputkiston merkitseminen maastoon kohtuutonta.

Porausliete voi joutuessaan esim. sadevesiviemäriin saostua kaivoihin ja tukkia viemärin. Hienojakoinen liete voi sadevesiviemärin tai ojien kautta vesistöön joutuessaan aiheuttaa likaantumista ja veden värjäytymistä laajalla alueella. Kuivuessaan liete voi levitä hienojakoisena pölynä laajalle alueelle ja varsinkin asuntoalueilla aiheuttaa huomattavia viihtyvyys- ja jopa terveyshaittoja. Myös huolimattomasti läjitetty liete voi sateiden aiheuttamana pintavaluntana levitä tiealueille ja ojiin. Liete voidaan joko imeyttää porattavalle kiinteistölle tai johtaa ojiin, mikäli se voidaan tehdä ilman edellä kuvattuja haittavaikutuksia. Muutoin se tulee kuljettaa pois kiinteistöltä sellaiseen paikkaan, jossa se voidaan luvallisesti käsitellä ilman ympäristö- ja terveyshaittoja.

14 § Kuivakäymälä

Huonosti perustetusta ja hoidetusta kuivakäymälästä voi aiheutua merkittävää lähiympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, joten käymälän rakentamista, käyttöä ja hoitoa on tarpeen säädellä paikallisesti. Käymälän pohjan tiiveys ehkäisee haitta-aineiden kulkeutumista maaperään ja pohjaveteen. Esimerkiksi riittävällä ilmastoinnilla ja kuivikkeiden käytöllä voidaan vähentää kuivakäymälästä syntyvää hajua. Kuivakäymäläjätteen kompostoinnista määrätään jätehuoltomääräyksissä.

Ilmansuojelu

Taajamailmassa olevat hiukkaset ovat liikenteen, energiantuotannon ja teollisuuden hiukkaspäästöjä, katupölyä, erilaisesta rakennustoiminnasta syntyvää pölyä sekä kaasumaisista yhdisteistä muodostuvia hiukkasia. Ilmassa leijuva pöly lisää astmaoireita, karkeajakoinen pöly ärsyttää silmiä, ja pienet hengitettävät hiukkaset pääsevät keuhkorakkuloihin saakka. Erityisen haitallisia hiukkaset ovat allergisille ja astmaa sairastaville. Pienemmät hiukkaset voivat lisätä hengitystietulehduksia ja astmakohtauksia sekä heikentää keuhkojen toimintakykyä. Suuremmat hiukkaset likaavat ja voivat merkittävästi haitata viihtyisyyttä. Ympäristönsuojelulain 144 §:n mukaan kunnan on käytettävissä olevin keinoin turvattava hyvä ilmanlaatu alueellaan.

Säännösten tarkoituksena on estää erilaisista rakennus- ja kunnostustöistä, kuten uudisrakennus- ja korjaustöistä, rakennusten purkutöistä, katujen kunnossapidosta ja murskauksesta aiheutuvia pölyhaittoja. Näissä töissä käytettävien suojausmenetelmien tulee olla sellaisia, että pölyn ja haitallisten aineiden leviäminen ympäristöön estetään. Jos pölyhaittoja ei pystytä kokonaisuudessaan ehkäisemään, ne on pidettävä mahdollisimman pieninä.

15 § Kunnostus- ja puhtaanapitotyöt

Erilaisissa rakennus-, korjaus- ja purkutöissä, kuten rakennusten julkisivujen hiekkapuhalluksessa syntyy runsaasti pölyä. Pykälän 1 momentin mukaisen määräyksen tavoitteena on estää terveyshaittojen syntyminen ja ympäristön pilaantuminen huolehtimalla työn suojauksesta mahdollisimman tehokkaasti ja estämällä jätemateriaalin pääsy ympäristöön.

Pykälän 2 momentin mukaan rakennusten kunnostustyötä tekevä on velvollinen tekemään ilmoituksen kiinteistön asukkaille ja naapureille. Ilmoitus on tarpeen, jotta lähiympäristön asukkaat voivat varautua etukäteen töistä mahdollisesti aiheutuviin haittoihin.

Momentin 3 mukaisella pölyämisen estolla estetään muun muassa keväisen koneellisen katuhiekan poistamisen aiheuttamaa ilmanlaadun heikkenemistä. Momentin mukainen lehtipuhaltimien käytön kieltäminen hiekoitushiekan poistamisessa on tarpeen niiden aiheuttaman erittäin runsaan pölyämisen takia. Lehtipuhaltimet on tarkoitettu lehtien poistamiseen eivätkä ne aiheuttamansa haitan vuoksi sovellu hiekoitushiekan poistoon.

16 § Rakennus- ja purkutyöt

Määräyksen tavoitteena on estää terveyshaittojen syntyminen, ympäristön yleisen viihtyisyyden vähentyminen ja ympäristön pilaantuminen huolehtimalla pölyn torjunnasta mahdollisimman tehokkaasti ja estämällä pölyn leviäminen ympäristöön tällaisista kohteista.

17 § Tilapäinen kiven poraus, louhinta ja murskaus sekä betonin pulverointi

Määräyksen mukaiset toiminnot voivat synnyttää ympäristöä pilaavaa pölyhaittaa, mitä estetään momenteilla 1 ja 2. Toiminnot voivat synnyttää ympäristöä pilaavaa pölyhaittaa, jota pyritään vähentämään antamalla asiasta määräys. Herkkiä kohteita voivat olla esimerkiksi päiväkodit, koulut, sairaalat, vanhainkodit ja asunnot.

Pölyävän maa-aineksen kuljettamisesta ja säilyttämisestä voi aiheutua merkittäviä haittoja rakennustyömailla ja niiden läheisyydessä sekä ajoreittien varrella, ellei pölyntorjunnasta huolehdita. Haitat ovat kuitenkin helposti torjuttavissa 4 momentissa esitetyillä tavoilla

Tilapäisen melun ja tärinän torjunta

Melu on yksi yleisimpiä ja tärkeimpiä elinympäristön laatua ja viihtyisyyttä heikentäviä tekijöitä. Melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä tai häiritsevänä tai joka on muulla tavoin ihmisen terveydelle vahingollista taikka hänen muulle hyvinvoinnilleen haitallista. Melu vaikuttaa monella tavalla kielteisesti ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Melu voi häiritä tai vaikeuttaa työskentelyä, lepoa ja nukkumista. Elinympäristössä yleisesti vallitseva melu on sen tasoista, että se voi aiheuttaa suoria ja epäsuoria terveyshaittoja. Meluilmoitusten käsittelyn yhteydessä annetaan määräyksiä mm. meluntorjuntatoimista, toiminnan alkamis- ja lopettamisajankohdista, melutasoista sekä tiedottamisesta.

18 § Tiedottaminen erityisen häiritsevää melua tai tärinää aiheuttavasta toiminnasta

Tiedottamisvelvollisuudella vähennetään erityisen häiritsevää melua tai tärinää aiheuttavista toiminnoista koettua haittaa ja varmistetaan se, että vaikutuspiirissä olevat asukkaat ja kohteet voivat tarvittaessa hankkia toiminnasta lisätietoja toiminnanharjoittajalta tai viranomaiselta.

19 § Ilmoitusvelvollisuus erityisen häiritsevää melua tai tärinää aiheuttavasta toiminnasta

Pykälän 1 momentilla tähdennetään ympäristönsuojelulain mukaista ilmoitusvelvollisuutta sekä velvollisuutta ilmoittaa muutoksista.

Pykälän 2 momentin 1–4 kohdissa on lueteltu toimintoja, joissa ympäristönsuojelulain 118 §:n mukainen meluilmoitusmenettely tulee aina sovellettavaksi. Määräykseen on sisällytetty toimintoja, joiden aiheuttaman melun tai tärinän on vakiintuneesti katsottu olevan erityisen häiritsevää ja siten aina edellyttävän ilmoitusmenettelyä. Luettelo ilmoitusvelvollisista toiminnoista ei ole tyhjentävä. Arvioitaessa melun häiritsevyyttä on otettava huomioon melun voimakkuuden (dB) lisäksi mm. melun kesto, toistuvuus, mahdollinen kapeakaistaisuus ja iskumaisuus, vuorokauden aika, jolloin melua esiintyy sekä melun haitalliseksi kokevan kohteen erityispiirteet.

Momentilla 3 alleviivataan, ettei momentti 2 ole tyhjentävä ja korostetaan viranomaisen harkintavaltaa.

20 § Poikkeukset ilmoitusvelvollisuudesta

Määräyksellä rajataan ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle työt, jotka esim. turvallisuuden tai maaseutuelinkeinon harjoittamisen kannalta ovat välttämättömiä ja joihin liittyvän melun vähentäminen on vaikeaa tai mahdotonta hankaloittamatta töitä kohtuuttomasti. Pitkäaikaiset liikenneväyliin tai yhdyskuntateknisten laitteiden kunnossapitotöihin liittyvät työt on kuitenkin sisällytetty ilmoitusvelvollisuuden piiriin, jotta viranomainen voi antaa näille, usein asutuksen lähistöllä tapahtuville, töille määräyksiä meluntorjunnasta. Näitäkin toimintoja kuitenkin koskee 18 § mukainen tiedotusvelvollisuus.

21 § Erityisen häiritsevä melu tai tärinä yöaikaan

Määräyksellä ohjataan työt tehtäväksi pääsääntöisesti päiväaikaan, jolloin kunnossapidossa ja muissa töissä käytettävien koneiden ja laitteiden melua ei katsottaisi erityisen häiritseväksi. Muun muassa jätehuolto sekä kiinteistöjen kunnossapito- ja huoltotyöt, kuten esimerkiksi lumen auraus ja jätteiden kuormaus yöaikaan asuntojen ja muiden vastaavien kohteiden läheisyydessä, ovat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, ettei niistä ole tarkoituksenmukaista vaatia meluilmoituksen tekemistä, vaikka työt aiheuttavatkin erityisen häiritsevää melua. Useimmiten ei voida etukäteen edes tietää, milloin työtä joudutaan tekemään, joten ilmoituksen tekeminen etukäteen olisi käytännössä mahdotonta eikä vastaisi ympäristönsuojelulain 118 §:n tarkoitusta. Tämän vuoksi määräyksellä rajataan jätekuormaus sekä YSL 21 § luetellut toiminnot määräyksen kiellon ulkopuolelle.

22 § Äänentoistolaitteiden käyttö

Äänentoistolaitteiden jatkuvasta käytöstä yöaikaan sekä niiden käytöstä päiväaikaan melulle herkkien häiriintyvien kohteiden läheisyydessä aiheutuu erityisen häiritsevää melua. Äänentoistolaitteita käytetään usein mainos- ja muissa vastaavissa tarkoituksissa, eikä niiden käyttäminen esimerkiksi ulkotarjoilualueella ole liikkeen toiminnan kannalta välttämätöntä. Siksi pykälän 1 ja 2 momenteissa on rajoitettu äänentoistolaitteiden käyttöä ulkotiloissa. Meluavaa toimintaa harjoittavan tulee huolehtia melusta aiheutuvien ympäristöhaittojen ennaltaehkäisemisestä ja rajoittamisesta mahdollisimman vähäisiksi (aiheuttamisperiaate).

Muut toiminnot

23 § Jätteen hyödyntäminen maanrakentamisessa

Määräyksellä säädellään hyödyntämistä, joka tulkitaan pienimuotoiseksi eikä siksi ympäristölupaa tai ns. MARA-asetuksen (843/2017) mukaista ilmoitusta vaativaksi. Jätemateriaalin hyödyntäminen edellyttää selkeää hyötykäyttöä maanrakennus- tai maanparannusaineena sekä jätelain (646/2011) ja ympäristönsuojelulain (527/2014) vaatimusten noudattamista. Määräyksessä eriteltyjä ehtoja noudattamalla hyödyntämisestä ei ennakkoon arvioiden aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Ilmoituksen perusteella viranomaisen on mahdollista arvioida jätteen hyötykäytön soveltuvuus kohteeseen ilmoituksen tiedot huomioiden. Samalla jo ilmoitusvelvollisuuden noudattaminen ja määräyksessä vaadittujen tietojen toimittaminen lisää toiminnan suunnitelmallisuutta. Lisäksi viranomainen voi tallentaa ilmoituksessa mainitut tiedot omaan tietojärjestelmäänsä jälkivalvontaa ja tilastointia varten. Tarvittaessa viranomainen voi antaa tarkentavia ohjeita, mikäli hyödyntämispaikkaan tai hyödynnettäviin jätteisiin liittyy erityisominaisuuksia, joiden johdosta ympäristön pilaantumisen vaaran estäminen vaatii erityistoimenpiteitä.

Hyödyntämisen jälkeisestä selvitysvelvollisuudesta on määrätty valvonnallisista syistä, jotta voidaan varmistua siitä, että hyödyntäminen on tapahtunut suunnitellusti.

Muut määräykset

24 § Poikkeaminen ympäristönsuojelumääräyksistä

Kohtuuttomien tilanteiden välttämiseksi voi joskus olla tarpeen poiketa ympäristönsuojelumääräyksistä. Siksi ympäristönsuojeluviranomaiselle annetaan mahdollisuus käyttää yksittäistapauksessa näistä määräyksistä poikkeavaa harkintaa.

25 § Seuraamukset ympäristönsuojelumääräysten rikkomisesta tai laiminlyönnistä

Pykälän tarkoituksena on selventää ympäristönsuojelumääräysten rikkomisen seuraamuksia viittauksella ympäristönsuojelulain vastaaviin säännöksiin.

Voimaantulomääräykset

26 § Määräysten voimaatulo

Päätös ympäristönsuojelumääräysten hyväksymisestä annetaan tiedoksi siten kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Päätös katsotaan annetun tiedoksi, kun kuulutus on asetettu yleisesti nähtäville. Samoin kuulutetaan ympäristönsuojelumääräysten voimaantulosta. Samalla kumotaan aiemmin voimassa olleet ympäristönsuojelumääräykset.

27 § Siirtymäsäännös

Siirtymäsäännöksellä vältetään kohtuuttomia tilanteita olemassa olevien järjestelmien osalta. Ympäristönsuojeluviranomainen voi säännöksestä riippumatta tarvittaessa velvoittaa kiinteistön uusimaan jätevesijärjestelmänsä, mikäli siitä aiheutuu ympäristön pilaantumista.