Kuvataide- ja käsityökoulu Emilin artikkelit ja julkaisut

Kuvataide- ja käsityökoulu Emil on visuaalisten taiteiden oppilaitos, joka järjestää kuvataiteen, arkkitehtuurin ja käsityön taiteen perusopetusta lapsille ja nuorille. Oppilaita koulussa on vuosittain noin 400. Opettajat ovat taiteen ammattilaisia. Valkeakoskella Emilin opetus tapahtuu Kulttuurikeskus Luovassa.

Elinikäinen taidesuhde kantaa

Emilissä yksi tärkeimmistä opetuksen tavoitteista on, että lapselle ja nuorelle rakentuu hyvä taidesuhde. Taiteen perusopetuksessa saa rauhassa ajan kanssa keskittyä kuva­taiteisiin, arkkitehtuuriin ja kädentaitoihin ja toteuttaa ideoitaan itselle merkityksellisellä ilmaisutavalla.

Taide välittää ja käsittelee ajatuksia, arvoja ja tunteita. Taiteellisen tekemisen ja kokemusten myötä taiteen merkitys osana omaa elämää ja kulttuuria vahvistuu ja myös hyvinvointi kasvaa.
Luovuus on lapsen ja nuoren voimavara, jota taidekasvatus vahvistaa.

Olen syntynyt taiteeseen!
– Minulle luovat asiat ovat tärkeitä,
iloitsi 7-vuotias Emilin oppilas.

Omat taideteokset ovat lapsille ja nuorille tärkeitä. On inspiroivaa tuottaa kuvia itselle merkityksellisistä asioista. On hauskaa rakentaa ja luoda teoksia, jotka saavat olla täysin mielikuvituksellisia. On kätevää osata valmistaa vanhasta tai käytetystä uutta, heittämättä tavaraa roskiin.

Emilin opetuksessa etsitään uusia näkökulmia ja laajennetaan kykyä osata ilmaista itseä eri tavoin. Taiteen tradition ja kokeellistenkin tekniikoiden tutkiminen lasten ja nuorten kiinnostuksenkohteista käsin tukee kokonaisvaltaista oppimista.
Emilissä tutustutaan moniin eri materiaaleihin ja menetelmiin. Niitä myös sovelletaan ja yhdistellään rohkeasti. Opetuksen sisällöt löytyvät niin oppilaiden omista ympäristöistä kuin ajankohtaisista ilmiöistä ja kuvataiteen, käsityön ja arkki­tehtuurin inspiroivista maailmoista.

Mielikuvitus, luovuus, havainnot ja keksiminen kuuluvat oleellisesti taiteelliseen tekemiseen. Visuaalisissa taiteissa on aina monenlaisia, erilaisia ratkaisuja. Ei yhtä oikeaa, ja siksi taiteella on ainutlaatuinen paikka osana kasvua ja oppimista.

Visuaalinen ympäristömme haastaa havaintoihin

Luonto sekä rakennettu- ja virtuaaliympäristö ovat visuaalisen havaintojen kohteita joka päivä. Arkkitehtuuri on läsnä jokaisen ihmisen arjessa, rakennuksina, tiloina, paikkoina ja niiden tunnelmina. Kaikki näkemämme kuvat, esineet, vaatteet, autot, elokuvat, pelit, ovat jonkun suunnittelemia ja tuottamia. Visuaalisuus on keskeisessä roolissa ympäristössämme, ja se vaikuttaa meihin. Kyky aistia, kokea ja tulkita ympäristöä voi kehittyä. Samalla ymmärrys ympäristöstä ja estetiikasta kasvaa ja tahto vaikuttaa siihen, miltä ympäristömme näyttää, vahvistuu.

Taitavaksi tuleminen motivoi

Lapsia ja nuoria kiehtoo saada piirtää, maalata, muotoilla, rakentaa, valokuvata, ommella tai valmistaa esineitä. Yllättävää ei ole, että hyvin perinteiset tekniikat kiinnostavat, koska niihin ei välttämättä ole aikaa tai mahdollisuuksia syventyä muualla kuin taidekoulussa ja ne antavat myös vastapainoa digitaalisuuden yliannostukselle.

Emilin opinnoissa keskiössä on oppimisprosessi, joka on yhtä tärkeää tai tärkeämpikin kuin taiteellinen lopputulos. Oppimisprosessi on myös enemmän kuin yhden teoksen tekeminen, se on iän myötä eteneviä tavoitteita ja oppimista myös kohti vaativampaa osaamista.  Lasten ja nuorten osaamista ei pidä aliarvioida. Taideopettajalla on kykyä ohjata taiteellista oppimista, jolloin osaaminen voi kasvaa todella paljon.

Aito vuorovaikutus käsillä tekemisen ja taiteen äärellä vahvistaa yhteisöllisyyttä ja rohkaisee yrittämään ja kokeilemaan opettajan tuella. Taidekasvatuksella tuetaan myös osallisuuden ja vaikuttamisen taitoja.

Taiteiden laaja maailma kiehtoo

Kuvataiteissa, käsityössä ja arkki­tehtuurissa taideoppiminen on laajaa, sillä taide käy vuoropuhelua eri ilmiöiden, tieteiden ja taiteiden sekä mm historian kanssa. Menneisyydestä säilyneiden taideteosten, rakennusten ja esineiden perusteella näemme, millaista elämä, tiede tai taide on aiemmin ollut. Näemme myös, millaisia ilmiöitä, elintapoja ja valtarakenteita yhteiskunnassa on ollut. Ihmiskunnan kehittyminen on kytkeytynyt vahvasti luovuuteen ja keksimiseen, esimerkiksi materiaalituntemuksen, työkalujen, vaatetuksen, käyttöesineiden ja rakentamisen taitojen kehittymiseen. Emilissä taidehistoria kietoutuu opetussisältöihin vaihtelevien teemojen kautta.

Kulttuurinen kestävyys tarkoittaa sitä, että meillä on ymmärrys menneestä kulttuurista, jota vaalimme tai jota voimme muuttaa. Nykytaide voi tehdä näkyväksi asioita, ottaa kantaa ja saada ajattelemaan ja ymmärtämään asioita, joihin pelkät tviitit eivät yllä. Erilaisten tehtävänantojen kautta lapset ja nuoret voivat käsitellä monia yhteiskunnan ilmiöitä taiteen keinoin, mikä vahvistaa myös kriisinsietokykyä.

Mielikuvitus on luovien ratkaisujen edellytys

Visuaalinen ajattelukyky on keskeistä tulevaisuuden, toisenlaisten maailmojen, unelmien ja visioiden kuvittelussa ja rakentamisessa. Tulevaisuusajattelua ei synny, jos ei osata kuvitella ei-näkyvää, ei vielä olemassa olevaa todellisuutta.

Visuaalisten taiteiden harrastaminen kehittää lapsissa ja nuorissa aistiherkkyyttä sekä juuri sitä taitoa, kuinka mielikuvituksen voimin pääsemme sellaisiin paikkoihin, tunteisiin, aikoihin ja rooleihin, joihin emme muuten pääsisi. Kykyä luovuuteen ja ongelmanratkaisukykyyn tarvitaan päivittäin esimerkiksi työelämässä, arjen tilanteissa ja ihmissuhteissa.

Kyky ja rohkeus ajatella toisin tai uudella tavalla, tai perustellusti eri näkökulmia vaihtaen, kehittyy taiteellisissa prosesseissa. Näin syntyvät myös innovaatiot, joita yhteiskunta tarvitsee.

Lasten ja nuorten luovuus rakentaa tulevaisuutta. Sitä vahvistaa taidek­asvatus.

Johanna Kivioja

Kirjoittaja on Kuvataide- ja käsityökoulu Emilin rehtori. Hän toimii luottamustehtävissä kuudetta vuotta Suoman lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liiton puheenjohtajana. Lisäksi hän on toiminut muun muassa Taiteen perusopetusliiton hallituksessa sekä Taideyliopiston vetämän Kansallisen kuvataidekoulutuksen ja -kasvatuksen visiotyön 2030 -ydinryhmässä.

SALVOS – Arkkitehtuurikasvatusta taiteen perusopetuksen kuvataidekouluissa -julkaisu esittelee kuvataidekoulujen arkkitehtuuri- ja ympäristökasvatustyötä.

Julkaisun tavoitteena on vahvistaa tietoisuutta arkkitehtuurista ja ympäristökasvatuksen eri osa-alueista osana kuvataidekasvatusta.

Salvos-julkaisuun on koottu osa hankkeen aikana valmistuneista projekteista ja opetuspiloteista. Sisällöt on teemoiteltu neljään aihealueeseen: osallisuus ja vaikuttaminen, ihminen ja arkkitehtuuri, lähiympäristö sekä taidesuhde. Julkaisu esittelee hanketta suomen- ja englanninkielellä, jolloin hanketta voidaan esitellä kansainvälisesti.