Leena Luostarinen

Voipaalan taidekeskuksen kesän 2026 näyttely esittelee taidemaalari Leena Luostarisen (1949–2013) tuotantoa 1960-luvun lopulta 2010-luvulle. Esillä on öljy- ja vesivärimaalauksia sekä litografioita taiteilijan lähes viisi vuosikymmentä kestäneeltä uralta. Osa teoksista on nyt esillä ensimmäistä kertaa. Värille rakentuva tunnemaalaus on ominaista Leena Luostariselle, jota on luonnehdittu uusekspressionistiksi, fauvistiksi ja jopa romantiikan papittareksi. Esillä olevat varhaisimmat teokset viitoittavat jo suuntaa hänen Kuvataideakatemian opintojen jälkeiseen kypsään maalaukselliseen ja hallittuun värinkäyttöön.

Varhaisissa teoksissa voi havaita Luostarisen esikuvikseen mainitsemien Picasson, Munchin, Delacroixin, Matissen ja Mattaksen vaikutteita. Varsin varhain taiteilija löysi kuitenkin oman maalauksellisen työskentelytapansa ja ”kädenjäljen”, jossa väriä ja tunnetta ei säästelty.

Leena Luostarinen nousi 1980-luvun alussa suuren yleisön tietoisuuteen kissaeläimiä esittävillä suurilla maalauksillaan, mutta hän ei juuttunut yhden aiheen taiteilijaksi, vaan etsi jatkuvasti avoimin silmin uutta. Kissaeläimiä seurasivat käärmeet, liskot ja lohikäärmeet ja Aasian matkan seurauksena vuoristomaisemat ja lootusaiheet.

Luostarisen teoksilla on aina jokin konkreettinen lähtökohta, joka voi olla matkoilla tehty luonnos, vanhan mestarin teos, postikortti, lehtileike, koriste-esine tai jopa lapsen piirros. Työskentelyn edetessä lähtökohta on kuitenkin usein etääntynyt niin kauas konkreettisesta, ettei katsoja sitä välttämättä edes tunnista.

Matkat vanhojen kulttuurien äärelle ja kaukomaihin auttoivat taitelijaa löytämään oman maalauskvaliteetin. Luostarisen teokset ovat vain hennoin siteen kiinni omassa ajassaan, mistä johtuen ne kiinnittyvät vahvoin sitein maailmaluokan taiteen pitkään historiaan.

Näyttelyn Voipaalan taidekeskukseen on kuratoinut Metropoliitta Arseni.