Lihaa ja turkiksia
Pyynti, eli metsästys ja kalastus, oli pitkään esihistoriallisen ajan ihmisen tärkein elinkeino. Pyyntikulttuuriin kuului myös keräily, jonka avulla ympäröivästä luonnosta saatiin ravinnon lisäksi talteen tarpeellisia esineiden valmistuksessa käytettyjä raaka-aineita. Tärkeimmät saaliseläimet metsästyksessä olivat turkiseläimiä, kuten soopeleita, kärppiä, näätiä ja oravia, joiden turkiksia käytettiin kaupankäynnin maksuvälineinä. Majavia pyydystettiin niistä saatavan lääkeaineen, hausteen, vuoksi. Muita saaliseläimiä olivat karhu, hirvi, jänis ja kettu.
Erämailla kuljettiin jokia ja järviä pitkin veneillä. Metsästyksessä käytettiin jousella ammuttavia nuolia ja keihäitä. Saaliita varten viriteltiin myös monenlaisia satimia ja ansoja. Rautakaudella kalastuksessa käytettiin luusta, puusta tai raudasta valmistettuja koukkuja, atraimia ja harppuunoita.
Metsästysretkiä tehtiin kauas, Hämeestä aina Etelä-Lappiin asti. Toisaalta lähiympäristönkin metsistä ja järvistä saatiin elintarpeita päivittäiseen käyttöön. Rapolan linnavuoren ympäristö oli pyyntimiehelle sopivaa seutua, koska Vanajaveden kapeikko oli suurten riistaeläinten, kuten hirvien, järven ylityspaikka. Lisäksi vesistö sopi erinomaisesti kalastukseen.
Pellon viljaa
Vähitellen pyynnin ohella alettiin omaksua kuitenkin myös muita elannon hankintatapoja. Maanviljely alkoi Suomessa jo kivikaudella 2000-1300 vuotta eaa., mutta varsinaisesti viljely yleistyi rautakaudella. Suomeen syntyi silloin kaksi eri kulttuuria, pyynti- ja maanviljelijäväestö, vaikkakin monin paikoin pyyntiä ja maataloutta harjoitettiin edelleen rinnakkain.
Viljaa kasvatettiin aluksi kaskissa. Kaskeaminen tarkoitti sitä, että tietyltä alueelta puut kaadettiin ja ne poltettiin kasvupaikallaan, jotta olisi syntynyt maan ravinteikkaaksi tekevää tuhkaa. Kaskiviljelyn ongelmana oli se, että ihmisten tuli raivata yhä uusia ja uusia kaskia, kun viljelymaa muuttui vähäravinteiseksi muutaman vuoden viljelyn jälkeen. Uusien kaskimaiden perässä ihmisten täytyi myös vaihtaa asuinpaikkaansa. Tilanne muuttui kun keksittiin, miten peltoja voitaisiin lannoittaa karjatalouden sivutuotteena syntyneellä lannalla.
Rautakautiset pellot olivat kooltaan pieniä. Viljalajeista yleisin oli ohra, mutta myös ruis, vehnä ja kaura tunnettiin. Pellavaa viljeltiin kankaiden raaka-aineeksi. Palkokasveista olivat myös Rapolassa käytössä ainakin herne ja linssi. Juurikkaista tiedetään käytetyn ainakin nauriita.
Rapolanharjun edustalla olevan Saunalahden turvekerroksista otetuista näytteistä on löydetty ensimmäiset merkit Rapolan alueen viljelystä jo noin 1500 eaa. eli pronssikaudelta. Voimakas peltoviljely, johon liittyy rukiin viljelyä, alkoi Matomäen alueella alkoi noin 200 eaa. Rukiin lisäksi alueella on viljelty pölkkyvehnää ja ohraa. Arkeologisissa tutkimuksissa Matomäen kalmiston vierestä on löydetty nykyisen viljelymaan alta viikinkiaikainen muinaispelto, jossa on pellon kyntämisessä käytetyn koukkuauran jälkiä 20×30 metrin suuruiselta alueella. Ristikkäiset jäljet pellossa johtuvat siitä, että koukkuaura ei kääntänyt maata, vaan ainoastaan rikkoi maanpinnan. Peltoa piti siten kyntää ristiin rastiin, jotta maa kuohkeutuisi tarpeeksi viljelyä varten.
Tavallisimpia kotieläimiä rautakaudella olivat naudat, siat, vuohet ja lampaat. Naudoista saatiin maitoa ja lihaa ja lisäksi härkiä voitiin käyttää vetoeläiminä. Lampaista saatiin maidon ja lihan lisäksi villaa vaatteiden valmistukseen. Myös hevoset ja koirat tunnettiin rautakaudella. Hevonen sai palvella ihmistä milloin vetoapuna peltotöissä tai matkanteossa, milloin taisteluissa sotaratsuna.
Kauppa -yhteyksiä itään, länteen ja etelään
Rautakauden aikana suomalaiset kävivät kauppaa paitsi keskenään, harjoittivat myös vilkasta ulkomaankauppaa, jonka seurauksena syntyi yhteyksiä ja omaksuttiin uusia kulttuuri-ilmiöitä muualta Euroopasta. Rautakauden aikana kaupankäynnin painopiste siirtyi vähitellen Itämeren itä- ja länsiosista Skandinaviaan. Ruotsin Birkasta kehittyi viikinkiajalla idän ja lännen välisen kaupan solmukohta. Suomessa tärkeimmät kauppapaikat sijaitsivat Kokemänjoen, Kymijoen ja Vuoksen varrella.
Pohjolasta kotoisin olleet viikingit tekivät ryöstöretkiensä lisäksi myös kaupparetkiä ympäri Eurooppaa myöhäisrautakaudella, 800-1000-luvuilla. Viikinkien idäntie kulki Suomenlahden rannikkoa pitkin joko Baltian jokien ja Volgan kautta Kaspianmerelle tai Dnepriä pitkin Mustallemerelle. Viikingit rakensivat jokien varsille linnoitettuja kaupunkeja, joista tunnetuimpia ovat Kiova ja Novgorod. Viikingit toivat idäntieltään hopeaa ja muita ylellisyystarvikkeita Itämeren rannoille. Viikinkien tiedetään käyneen kauppaa myös orjista. Suomeen päätyi viikinkien kauppareitiltä ainakin arabialaisia rahoja ja silkkiä. Valtaosa kaikista metalliesineistä Suomeen saapui kuitenkin Länsi-Euroopasta. Sieltä ovat peräisin monet miekat, keihäänkärjet ja korut, joita on löydetty myös Rapolasta. Idästä, Vienanmeren alueelta, Suomeen saapui koruja.
Kauppaa käytiin vaihtokauppana, jolloin kaupankäynnissä ei käytetty rahaa, vaan käytännössä tavara vaihtoi omistajaansa. Myöhäisrautakaudella kyllä tunnettiin jo esimerkiksi hopeasta valmistetut kolikot, mutta rahan arvoa ei nykyaikaisessa mielessä mitattu. Rahan, vaikkapa hopeakolikon, arvo määräytyi ennen kaikkea painon mukaan. Siksi kauppiaiden varusteista tärkein olikin vaaka, jolla punnittiin tavaran arvoa vastaava hopeamäärä. Maksuvälineeksi kelpasivat siten myös hopeatangot tai hopeakorut -siis mikä tahansa hopeatuote, eivät ainoastaan kolikot.
Suomalaiset toivat mukanaan kauppapaikoille metsästämiään turkiksia, joita he sitten vaihtoivat ulkomaisten kauppiaiden tuotteisiin. Ylellisyystuotteiden, kuten korujen, metalli- ja lasiastioiden, mausteiden ja viinin lisäksi suomalaiset hankkivat itselleen suolaa ja kankaita.
On mahdollista, että Rapolan rannassa on sijainnut eräs Vanajavesistön tärkeimmistä markkinapaikoista, Rapolan muinaissatama. Lahden poukamassa on näet edelleen nähtävissä osa kivistä rakennelmaa, joka on voinut olla laiturinpohja. Joka tapauksessa Rapolan pelloista ja kalmistoista löydettyjen ulkomaisten tuontitavaroiden suuri määrä kertoo muinaisten sääksmäkeläisten harjoittaneen vilkasta kauppaa ulkomaisten kauppiaiden kanssa.
Käden taidot
Rautakaudella elettiin omavaraistaloudessa eli kaikki jokapäiväisessä elämässä tarvittava, kuten käyttöesineet, valmistettiin itse. Naisten käsitöihin kuuluivat langan kehrääminen ja värjääminen sekä kankaankudonta pystykangaspuilla. Naiset valmistivat myös savi- ja puuastioita. Rapolan kalmistoista ja pelloista on löydetty runsaasti kotitekoisten astioiden palasia. Miesten töihin kuuluivat rautakaudella esimerkiksi järvimalmin nostaminen järvestä, sysien poltto sekä suksien ja veneiden veisto. Järvimalmin nostaminen järvestä ja sysien poltto liittyvät raudanvalmistukseen, jota harjoitettiin myös Rapolassa.
Raudanvalmistuksessa tarvittavaa raaka-ainetta, järvimalmia nostettiin järvestä tai suosta. Esimerkiksi Vanajaveden Rauttunselkä on saanut nimensä juuri tämän toiminnan perusteella.
Rautasulatossa eli maahan kaivetussa kuopassa järvimalmista erotettiin rautakuona polttamalla kuopassa malmia ja sysiä eli hiiliä. Palamista kiihdytettiin palkeilla. Valmista harkkorautaa kuumennettiin aluksi ahjossa, jotta sitä voitiin sitten muokata vasaroiden ja pihtien avulla haluttuun muotoon. Karkaisun eli nopean jäähdyttämisen jälkeen muotoiltu harkkorauta kovettui. Raudasta saatiin siten valmistettua kestäviä työkaluja ja aseita.
Omavaraistaloudesta huolimatta tiettyjä käsityöammatteja harjoitettiin myös ammattimaisesti. Käsityöläiset asuivat joko pysyvästi kylässä tai he kiertelivät kylästä kylään elantonsa ansaitakseen. Hautalöydöissä ilmenevä, pitkälle kehittynyt raudan taontataito esimerkiksi kertoo rautakauden ammattisepistä. Lisäksi rautakaudella tiedetään olleen ainakin aseseppiä, koruseppiä ja puuseppiä.
Avainsanat
- Elinkeinot
- Pyynti
- Maatalous
- Kaskeaminen
- Peltoviljely
- Karjatalous
- Peltojen lannoitus
- Kauppa
- Tavaroiden ja kulttuurien vaihtoa
- Käsityö
- Omavaraistalous
- Ammattimainen käsityö
Rasti 6 – Tehtävät
6.1 Mitä olivat rautakauden elinkeinot? Mitä elinkeinoa Sinä harjoittaisit, jos eläisit rautakaudella ja asuisit Rapolanharjun rinteillä? Miksi?
6.2 Etsi ja poimi vihkoosi sanaristikosta rautakauden elinkeinoihin liittyvät sanat. Sanoja on yhteensä 13 ja ne voivat olla ristikossa vaaka-, pystysuoraan tai vinottain.
y |
r |
k |
a |
l |
a |
s |
t |
u |
s |
l |
v |
i |
i |
k |
i |
n |
k |
i |
j |
l |
s |
p |
u |
n |
t |
a |
r |
i |
p |
k |
a |
a |
m |
n |
a |
u |
i |
a |
r |
e |
s |
m |
a |
s |
v |
e |
k |
y |
r |
u |
l |
o |
m |
l |
d |
r |
s |
k |
o |
r |
u |
t |
h |
a |
i |
s |
a |
t |
a |
m |
a |
k |
o |
r |
s |
s |
k |
o |
u |
k |
k |
u |
m |
r |
a |
i |
ä |