Muinainen rapola

Rajausluonnos



Rapolan linnavuori ympäristöineen on Suomen merkittävimpiä kulttuuriympäristöjä, ja muodostaa keskeisen osan monipuolisesti hämäläistä vlijelysmaisemaa edustavasta, valtakunnallisesti arvokkaasta Sääksmäen-Tarttilan kulttuurimaisema-alueesta.

Ne kuuluvat myös historiallisen Sääksmäen valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön. Rapolan muinaislinna on maamme suurin esihistoriallisen ajan varustus. Yhdessä länsi- ja etelärinteiltä löydettyjen rautakaudelle ajoitettujen hautaröykkiöiden, kalmistojen, asuinpaikkojen, uhrikivien, raudankäsittelypaikkojen ja muinaisten viljelyalueiden kanssa

Rapola muodostaa Suomen laajimpiin kuuluvan yhtenäisen muinaisjäännösalueen ja merkittävän esihistorian tutkimus- ja opetuskohteen. Muinaisjäännösalueen sisään ja muinasilinnan vaikutuspiiriin kuuluvat harjun eteläpuolella sijaitseva sääksmäen keskiaikainen kivikirkko kirkkotarhoineen ja Rapolanharjun rinteille muodostuneet Rapolan ja Voipaalan kartanot. Alue on Suomessa ainutlaatuinen laajan kokonsa, keskeisen sijaintinsa ja usealle eri aikakaudelle ajoitettavien löytöjensä ansiosta.

Esihistorialliselta ajalta lähtien jatkunut ihmisen ja luonnon vuorovaikutus näkyy alueen kasvillisuudessa. Rapolan alue kuuluu luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin tärkeään alueeseen, jolla esiintyy useita eri kasvillisuustyyppejä ja erityisen rikas lajisto.

Rapola sijoittuu Hämeen keskeisimpien vesireittien, Längelmäveden, Hauhon ja Pyhäjärven sekä eteläisen Vanajaveden reittien risteykseen.
Sääksmäen siltaa on luonnehdittu Järvi-Suomen portiksi vesillä liikkujille.

Vanha 3-tie on maakunnallisesti arvokas maisemanähtävyys. Sillan seudulla on suuri maisemallinen ja kulttuurihistoriallinen merkitys.

Rapolan ja Voipaalan kartanot kehittyivät jo 1570-luvulla rälssikartanoon verrattaviksi suurtiloiksi. Molemmat ovat vaikuttaneet Suomen taide- ja kulttuurielämään (presidentti P. E. Svinhufvud). Kansallisromantiikan ajalta lähtien taiteilijat ja kirjailijat etsiytyivät Sääksmäelle (Axel Gallen-Kallela, Emil Nervander, Elias Ilkka, Jean Sibelius, Eino Leino, Emil Wikström, Kari Suomalainen)




Rapolanharjulta huipulta avautuvaa kansallismaisemaa luonnehtivat laajan viljelysmaiseman vastapainona pinnanmuotojen voimakas vaihtelu, kallioiset ja kivikkoiset rannat ja laajoina avautuvat järvenselät.
Matomäen ja Hirvikallion kalmistoalueiden sivuitse kulkeva Rapolankuja on saattanut olla käytössä rautakaudelta lähtien.
Rapolankujan viereinen katajaketo edustaa alueelle tyypillistä viljelymaisemaa, jolla esiintyy runsaasti Pirkanmaalla harvinaistunutta ja uhanalaista kasvillisuutta.
Osa kuppi- eli uhrikivistä on voinut olla käytössä vielä 1800-luvun lopulla.
Syksyinen maisema Rapolanharjulta Vanajanvedelle.
Vanhalle viljelymaisemalle tyypillinen laji on matomäen ketorinteillä runsaana kasvava kataja. Ketorinne on tärkeä elinympäristö myös runsaalle perhoslajistolle. Rapolan perinnebiotooppeja hoidetaan yhä perinteiseen tapaan laiduntaen ja niittäen.
Muinaislinnan suurempi pohjoinen
Rapolan kartanon päärakennus.

Rapolankujan varrella sijaitseva vilja-aitta on 1800-luvun lopulta.
Rapolan kartanon päärakennuksen pohjoispuolella sijaitsevat pakari, pränni ja maitokamariaitta ovat 1800-luvun lopulta.
Voipaalan kartanon päärakennus. sääksmäen kirkon nykyisessä ulkomuodossa näkyy useita kerrostumia: alkuperäiset tiilikoristelut ja rengaskomerot, vanha ullakon aukon paikka, ulkoisen saarnastuolin paikalle tehty ikkuna ja 1800-luvulla toteutetun kaari-ikkunan paikka umpeen muurattuna.
Maisema Sääksmäen kirkolta Huittulan kylän suuntaan. Kirkon vasemmalla puolella näkyy Kelhin seurantalo.
Sääksmäen sillan maisemassa erottuvat etualalla oikealla Viidennumero ja sillan toisella puolen Kahvila silta. Siltaa ympäröivien saarten kalliorannoilta on löydetty useita lapinraunioita.




Viimeksi muokannut: Verkkopalvelun ylläpito, 16.2.2011 13:14