Ensin oli vesi

Valkeakoski  >  Kuntainfo ja hallinto  >  Historia  >  Ensin oli vesi


Teksti Kari Rydman, Valkeakosken 75 v juhlateos

Kuvat Valkeakosken kaupungin kotiseutuarkisto ja Olli Vuorinen

www-versio Tuija Mäntynen

 

Ensin oli Vesi

Täällä oli ensin vesi. Vesi juoksi pitkin mannerjään halkeamia, ja rakensi harjut. Vesi jäi syvänteisiin, ja teki järvet. Vesi juoksi ylempää alas, ja loi vesistöt. Vesistöjä myöten kulkivat ensimmäiset ihmiset, ja rakensivat parhaille paikoille asumuksensa.

Kivikauden ihminen löysi kodansijansa harjujen lempeiltä rannoilta Vanajan ympärillä. Myöhemmin maata viljelevät asukkaat hyötyivät jo runsaat 2500 vuotta sitten Sydän-Hämeen lauhkeasta ilmastosta, joka hiukan muistutti Lounais-Suomen hedelmällisten rannikkoseutujen oloja.

Erityisen hyvät olivat kalavedet ja kulkuyhteydet Sääksmäellä. Täällä näet yhtyy kolme vesistöä: eteläinen "Vanantaan", koillinen Hauhon ja pohjoinen Längelmäveden reitti. Nämä vedet virtasivat yhdessä kohti Kokemäenjokea ja sitä kautta mereen. Eteläiselle merelle taas pääsi vain lyhyitten veneenvetotaipaleitten kautta useita reittejä aina Helsingin seuduilta Saloon asti.

Lempäälästä Hämeenlinnan tienoille ulottuva suuri pitkittäisharju muodosti juuri Sääksmäellä suuren harjuhautamuodostelman, josta jo toista tuhatta vuotta sitten rakennettiin koko seudun turvaksi mahtava Rapolan muinaislinna.

 



Suur-Sääksmäki


Näin syntyi ikivanha Sääksmäen-Hämeen keskus, johon kuului laajoja alueita nykyisen Valkeakosken kaupungin ympärilläkin. Sääksmäen kivikirkko on rakennettu 1400-luvun lopulla, mutta jo aikaisemmin kirkosta on säilynyt joukko merkittäviä puuveistoksia. Niiden tekijä tunnetaan taiteemme historiassa nimellä "Sääksmäen mestari".

 

Sääksmäen kirkko näkyi vielä vuosisadan vaihteessa kauas
Sääksmäen kirkko näkyi vielä vuosisadan vaihteessa kauas.
Rannat ja kirkontienoo ovat kasvaneet umpeen tällä vuosisadalla.

 

Sääksmäen keskiaikaista merkitystä kuvaa moni muukin säilynyt dokumentti. Vuoden 1340 maineikkaassa "pannabullassa" paavi Benedictus XII vahvisti paikallisen kirkkoherran Suur-Sääksmäen 25 talonpojalle antaman kirkkorangaistuksen veronmaksusta kieltäytymisestä. Isäntien joukossa oli mieltä kiinnittävästi Cuningas de Rapalum, eli "Rapolan kuningas"...

Jo varhaisessa vaiheessa syntyi Sääksmäelle suuria kartanoita, joista muutamat tunnetaan nykyään kulttuurikeskuksina, toiset kaupunginosaniminä - ja jotkut kartanoina edelleenkin.

 



Koskien myllykylä


Joitakin kilometrejä Sääksmäen kirkolta pohjoiseen syöksivät Längelmäveden ja Hauhon reitit vetensä Apian- ja Valkeakosken kautta Vanajaan. Nämä kosket olivat, paitsi lohestusapajia, myös erinomainen paikka myllyille. Suurelta alueelta ympäri Hämettä tuotiin vilja jo keskiajalla Valkeakoskelle, jonne vähitellen syntyi kokonainen myllykylä. Tämä oli koskien ympärille rakentuneen teollisuuden ja sittemmin myös modernin kaupungin alku.

 

Valkeakosken kanava
Valkeakosken kanava valmistui v. 1869. 
Kuvassa käsikäyttöiset alasulut.

 

Varsinainen teollisuus Sääksmäen Valkeakoskelle tuli varsin myöhään, vasta 1870-luvun alussa. Silloin se oli puunjalostus- ja paperiteollisuutta, jota se pääosin on vieläkin. Yhä tiheämmät tukkilautat lipuivat ylävesistön loputtoman tuntuisista metsistä kohti paperitehdasta. Viljamyllyt saivat väistyä. Teollisuus veti suuren yhteiskuntamurroksen yhteydessä maaseudun ylijäämäväestöä puoleensa niin, että kosken ympärille syntyi tiheästi rakennettu teollisuustaajama.

 

Myllysaaren tehdas
Myllysaaren puuhiomo ja paperitehdas valmistui v. 1873.

Tervasaaren selluloosatehdas
Tervasaaren niemelle v. 1880 valmistunut hirsinen tehdasrakennus oli 
Suomen ensimmäinen puuta raaka-aineenaan käyttänyt selluloosatehdas.

 

Pitkän aikaa Valkeakosken "myllykylä" oli Sääksmäen henkisten palvelujen varassa. Vuonna 1883, kun Valkeakosken kylän väestömäärä nousi jo kolmannekseen koko pitäjästä, saatiin sinne vihdoin tehtaan kansakoulu, mutta vasta 27 vuotta tämän jälkeen puinen "rukoushuone" eli kirkko. Oma pappi Valkeakoskelle saatiin vasta itsenäisen kunnan perustamisen jälkeen.

 

Näköala entiseltä Saarvelanmäeltä torille vuonna 1937
Näköala entiseltä Sarvelanmäeltä torille v. 1937. 
Seurahuoneenkatu johtaa nykyiselle Kaupunginteatterille.

 

Yhteiskunnallinen murros ja asutuksen nopea kasvu toivat mukanaan Valkeakosken kylälle ja koko Sääksmäelle suuria sosiaalisia vastakohtaisuuksia ja jopa hankaluuksia. Ne heijastuivat myös hallinnon ja yhteiskuntatoimien eri aloille ja johtivat vuonna 1922 Valkeakosken kauppalan perustamiseen. Tuolloin Sääksmäen ja Valkeakosken väkiluvut olivat jo yhtä suuret.

Koitonaukio 1938
Koitonaukio v. 1938.

 

Välissä oli kuitenkin katkeran sisällissodan vuosi 1918, joka paikallisten osapuolten hyvästä yrityksestä huolimatta päättyi Valkeakosken tehdaskylän kannalta katastrofiin. Väkimäärään suhteutettuna se menetti kuolleina enemmän kuin mikään muu paikkakunta Suomessa.

Valkeakosken ja Sääksmäen vastakkaisuutta kuvaa myös se, että keskiaikaisen kirkon tuhouduttua tulipalossa 1929 valkeakoskelaiset vaativat uutta kirkkoa rakennettavaksi kauppalaan. Kun Sääksmäki päätti jälleenrakentaa historiallisen pyhättönsä, seurakuntienkin ero kävi ajankohtaiseksi.

 



Äiti ja lapsi löytävät toisensa


Sodan jälkeen varsinkin Valkeakosken väkiluku kasvoi nopeasti teollisuuden ja osittain karjalaisen siirtoväestönkin ansiosta. 1950-luvulla Valkeakosken asemakaavaa ryhdyttiin rajusti nykyaikaistamaan, ja 1963 Valkeakoskesta tuli virallisesti kaupunki. Kymmenen vuotta myöhemmin Sääksmäki liitettiin uuteen kaupunkiin.

 

Valtakatua vuonna 1955
Valtakatua vuonna 1955.

 

Näin kehä umpeutui. Myllykylän 50-vuotisen erilläänolon päätyttyä oli syntynyt uudentyyppinen kaupunki, jossa yhdistyvät moderni ja hyvin hoidettu teollisuustaajama sekä ikivanha historiallinen maaseutukeskus lukuisine suurine kulttuurilaitoksineen. Molemmilla on tässä suhteessa merkitystä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Vastakohdat ovat tasoittumassa, ja molemmilla suunnilla opitaan arvostamaan tämän kaksinapaisuuden hyviä puolia.